Kaksikielistä koulutusta Eläinten vetovoimaa Kirjailuja menneestä Maanjäristysten tiede Valaistusta luolaelämään Indonesian koralliriutat
TAM THI TONIN uran käännekohta oli tuiki tavallinen kielen oppitunti vuoristokylän koululuokassa Vietnamissa. Hän seurasi tuntia, jonka aiheena olivat arkiset esineet, ja huomasi oppilaiden hämmennyksen. Valtaväestön kaupunkiympäristöön perustuva sanasto oli maaseudun etnisen vähemmistön lapsille merkityksetön.
Etnisten vähemmistöjen omien kielten opettaminen on ollut osa Vietnamin kielipolitiikkaa 1960-luvulta lähtien. Toistaiseksi opetusta on annettu kahdeksalle maan tunnustetuista 53 etnisestä vähemmistöstä, joiden kokonaisosuus maan väestöstä on noin 13 prosenttia. Opetus on tyssännyt kulttuurille merkityksellisten opetusmateriaalien puutteeseen. Nyt Ton ammentaa aineksia paikallisidentiteettien aarrearkusta: hän hyödyntää kansantaruja – ja etenkin arvoituksia.
Ton kokosi 100 bahnarinkielistä arvoitusta kaksikieliseen bahnar-vietnam-tehtäväkirjaan Gia Lain ja Kon Tumin maakunnan koululaisille. Jokainen oppitunti pohjaa johonkin aivopähkinään, esimerkiksi tällaiseen: Illalla se on täysi; aamulla se on taas tyhjä. Mikä se on? (Talo!) Tonin mukaan arvoitusten on tarkoitus herättää uteliaisuutta ja villitä mielikuvitusta, koska ne ovat tehokkaan kielenoppimisen edellytyksiä. Ennen kaikkea oppilaat voivat samaistua tuttuun kulttuuriin ja samalla pitää omaa kieltään hengissä.
Bahnareita on noin 225 000 eli alle prosentti Vietnamin väestöstä. Muiden vähemmistöjen tavoin heidänkin kulttuuriaan uhkaavat köyhyys sekä nykytekniikan, kaupunkien ja valtakulttuurin houkutukset.
Ton toivoo, että hänen kehittämänsä bahnarinkieliset materiaalit innostavat vastaavanlaisiin hankkeisiin Vietnamin muillakin vähemmistöalueilla. ▢