PIMEÄN LUOLAN KIVEÄ SYÖVÄT ELIÖT
POHJOIS-CHILESSÄ sijaitseva Atacaman aavikko on äärimmäisten olosuhteiden paikka. Paahtavat päivät seuraavat pakkasöitä tällä maailman kuivimpiin kuuluvalla alueella, jolla sataa keskimäärin vain kymmenen millimetriä vuodessa. Taivaita hipovien vuorien välissä aukeaa pitkä ja kapea suolatasanko, jonka alla kiemurtelee laaja, sangen tuntematon luolasto. Geologi Jo De Waele tutkijaryhmineen lähti tutustumaan armottomaan maastoon ja käveli usein viisikin tuntia raskain kantamuksin. Urakka oli vaivan arvoinen, sillä he löysivät kymmenen uutta luolaa – ja monenlaisia yllätyksiä.
Kun Atacamassa sataa, vettä tulee kaatamalla. Lyhytkestoiset rankkasateet synnyttävät muutaman vuoden välein tilapäisiä jokia, jotka virtaavat suolatasangon poikki ja syöksyvät luoliin. Äkkitulvat muokkaavat luolia ja luovat uusia kivennäismuodostelmia, joiden poikkeuksellisen nopea synty tuottaa ainutlaatuisen maanalaisen maiseman. De Waele ryhmineen löysi luolista kahdeksaatoista mineraalia, mikä on kolminkertainen määrä verrattuna muualla sijaitseviin suolaluoliin.
Valo ei yllä jopa 150 metriä syviin luoliin, joissa on hyvin niukasti vettä ja ravinteita. Siitä huolimatta niiden perukoilta löytyi mikrobimuotoista elämää, josta osa oli tieteelle tyystin uutta. ”Ne syövät kiveä”, sanoo mikrobiologi Ana Miller.
Organismeista etsitään nyt maan pinnalla mahdollisia lääketieteellisiä ominaisuuksia, minkä lisäksi niiden toivotaan kertovan mahdollisesta elämästä muissa maailmoissa. ▢