Hitlerin kan­sa­lai­set

Ric­hard J. Evans ky­syy, mik­si ta­val­li­set sak­sa­lai­set näyt­ti­vät ot­ta­van Hitlerin in­nol­la vas­taan.

Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa - - Sisältö -

Tu­han­net ty­töt reu­nus­ti­vat ka­tu­vie­riä näh­däk­seen Hitlerin vuon­na 1938. Vuo­sien 1910 ja 1928 vä­lil­lä syn­ty­neet sak­sa­lai­set ko­ki­vat voi­mak­kain­ta nat­sien in­dokt­ri­naa­tio­ta.

His­to­rioit­si­jat pi­ti­vät nat­si-sak­saa pit­kään toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen ää­rim­mäi­se­nä po­lii­si­val­tio­na – po­liit­ti­se­na jär­jes­tel­mä­nä, jos­sa ter­ro­ri ja pak­ko­kei­not hal­lit­si­vat, toi­min­nan- ja il­mai­sun­va­paus tu­kah­du­tet­tiin täy­sin ja kes­ki­tys­lei­rit, ki­du­tus ja kuo­le­ma odot­ti­vat jo­kais­ta, jo­ka ei py­sy­nyt ruo­dus­sa. He maa­la­si­vat dra­maat­ti­sen ku­van ko­ko­nai­ses­ta kan­sas­ta to­ta­li­tää­ri­ses­sä val­von­ta- ja hal­lin­ta­ver­kos­tos­sa, jo­ka pa­kot­ti kaik­ki jo­ko mu­kau­tu­maan tai koh­taa­maan seu­rauk­set.

Ku­vas­ta tu­li vi­vah­teik­kaam­pi 1960-lu­vul­la, kun to­ta­li­ta­ris­min kä­si­te me­ni pois muo­dis­ta ja sak­sa­lais­his­to­rioit­si­joi­den nuo­rem­pi su­ku­pol­vi al­koi pi­tää sen so­vel­ta­mis­ta kol­man­nes­sa val­ta­kun­nas­sa help­po­na te­ko­syy­nä van­hem­pien epä­on­nis­tu­mi­sel­le nat­sien vas­tus­ta­mi­ses­sa. Se sai li­sä­vä­riä myös suun­tauk­sen kään­tyes­sä his­to­rial­li­ses­ta so­si­aa­li- ja – ku­ten se tun­net­tiin Sak­sas­sa – ar­kie­lä­män his­to­ri­aan. Uu­det läh­teet, eri­tyi­ses­ti pai­kal­lis­ta­sol­la, al­koi­vat näyt­tää, mi­ten sak­sa­lai­set oli­vat vas­tus­ta­neet nat­se­ja, kun hei­dän vaa­li­tuim­mat va­kau­muk­sen­sa ja elä­män­ta­pan­sa ky­see­na­lais­tet­tiin. Kol­mas val­ta­kun­ta al­koi näyt­täy­tyä ei niin­kään täy­del­li­se­nä to­ta­li­taa­ri­se­na ko­neis­to­na, vaan kaoot­ti­se­na kil­pai­le­vien ins­ti­tuu­tioi­den ry­kel­mä­nä, jos­sa yk­si­löl­le jäi var­sin pal­jon oma-aloit­tei­suut­ta.

Tut­ki­mus­suun­tauk­sen vai­ku­tus ki­tey­tyi voi­mak­kaak­si nä­ke­myk­sek­si, et­tä jos sak­sa­lais­ten suu­ri enem­mis­tö vas­tus­ti ha­lu­tes­saan, se – var­sin­kin suu­ris­sa ky­sy­myk­sis­sä – myös mu­kau­tui ha­lu­tes­saan. Vo­lun­ta­ris­mi ja va­paa tah­to pa­lau­tet­tiin ku­vaan, ja kun mo­raa­li­sen vas­tuun ky­sy­myk­set nousi­vat etua­lal­le 1990-lu­vul­la uusien kan­sain­vä­lis­ten so­ta­ri­ko­soi­keu­den­käyn­tien ja suu­ren luo­kan kor­vaus- ja pa­lau­tus­ky­sy­mys­ten myö­tä, ne al­koi­vat hal­li­ta mo­nen his­to­rioit­si­jan kä­si­tys­tä kol­man­nes­ta val­ta­kun­nas­ta.

Poik­kea­vuus ja toi­si­na­jat­te­lu

Ka­na­da­lai­sen his­to­rioit­si­ja Ro­bert Gel­la­te­lyn vä­ke­väs­tä ja oma­pe­räi­ses­tä Ges­ta­po- tut­ki­muk­ses­ta il­me­ni eri­tyi­sen sel­väs­ti pait­si se, et­tä sa­lai­nen po­lii­si oli pie­ni ins­ti­tuu­tio, jon­ka suh­teel­li­sen vä­hä­lu­kui­sis­ta up­see­reis­ta useim­mat us­kal­tau­tui­vat har­voin ulos toi­mis­tois­taan, myös et­tä se luot­ti van­kas­ti tie­toon ta­val­lis­ten kan­sa­lais­ten poik­kea­vis­ta mie­li­pi­teis­tä ja toi­si­na­jat­te­lus­ta. Sak­sas­ta tu­li, ku­ten Gel­la­te­ly sa­noi, yh­teis­kun­ta, jos­sa mu­kau­tu­mi­nen ei pe­rus­tu­nut Ges­ta­pon val­von­taan, vaan kan­sa­lais­ten ”it­se­val­von­taan”. His­to­rioit­si­jat, ku­ten eri­tyi­ses­ti Ger­hard Paul ja Klaus-mic­hael Mall­mann, kak­si Saa­rin his­to­ri­aan eri­kois­tu­nut­ta sak­sa­lais­tut­ki­jaa, huo­maut­ti­vat, et­tä Ges­ta­pon val­tao­sa ei koos­tu­nut fa­naat­ti­sis­ta nat­seis­ta, vaan ura­po­lii­seis­ta, jot­ka oli­vat aloit­ta­neet uran­sa Wei­ma­rin ta­sa­val­las­sa. He väit­ti­vät, et­tä oli ai­ka unoh­taa ” ku­va Ges­ta­pon up­see­reis­ta jul­mi­na ri­kol­lis-psy­ko­paat­ti­si­na pa­ho­lai­si­na mus­tis­sa nah­ka­ta­keis­sa”.

Pait­si et­tä sak­sa­lais­ten suu­rel­la enem­mis­töl­lä, Gel­la­te­ly väit­ti, ei ol­lut mi­tään pe­lät­tä­vää hal­lin­nol­taan, se kan­nat­ti si­tä ak­tii­vi­ses­ti ää­nes­tä­mäl­lä si­tä vaa­leis­sa ja kan­sa­nää­nes­tyk­sis­sä, tai pe­rä­ti il­mian­ta­mal­la toi­si­na­jat­te­li­joi­ta Ges­ta­pol­le. Kes­ki­tys­lei­rit oli­vat kaik­kea muu­ta kuin ni­met­tö­män pe­lon sa­lai­sia paik­ko­ja; niis­tä an­net­tiin pal­jon tie­toa, ja sak­sa­lais­ten val­tao­sa pait­si tie­si nii­den ole­mas­sao­los­ta myös hy­väk­syi nii­den käy­tön poik­kea­vien ja mar­gi­naa­lis­ten ryh­mien tu­kah­dut­ta­mi­sek­si. Hä­nen väit­tei­tään on sit­tem­min tu­ke­nut ja ke­hit­tä­nyt ame­rik­ka­lai­nen his­to­rioit­si­ja Eric John­son, jon­ka tut­ki­mus Ges­ta­pos­ta ja Rei­nin­maan oi­keu­den­käyn­ti­pöy­tä­kir­jois­ta on väit­tä­nyt, et­tä kan­sa nat­sien hal­li­tes­sa ”val­voi suu­rek­si osak­si it­se it­se­ään”.

Vie­lä hä­kel­lyt­tä­väm­min val­ta­va ja me­to­dil­taan mo­ni­ta­hoi­nen iäk­kääm­pien sak­sa­lais­ten mie­li­pi­de­tut­ki­mus, jon­ka John­son ja hä­nen työ­to­ve­rin­sa, sak­sa­lai­nen so­si­aa­li­tie­tei­li­jä Karl-heinz Reu­band te­ki­vät, väit­tää, et­tä ”Hit­ler ja kan­sal­lis­so­sia­lis­mi oli­vat niin val­tai­san suo­sit­tu­ja sak­sa­lais­ten kes­kuu­des­sa, et­tä pe­lot­te­lua tai ter­ro­ria har­voin tar­vit­tiin us­kol­li­suu­den voi­mis­ta­mi­sek­si”. Nat­si-sak­sa näyt­täy­tyy si­ten pa­ra­dok­saa­li­ses­ti nyt yh­teis­kun­ta­na, jos­sa val­tiol­li­nen pai­nos­tus oli mi­ni­maa­lis­ta ja tus­kin tar­peen pait­si pien­ten ja hal­vek­sit­tu­jen vä­hem­mis­tö­jen kä­sit­te­lys­sä, ku­ten juu­ta­lais­ten, Je­ho­van to­dis­ta­jien, ”ri­kol­lis­ten”, ”aso­si­aa­lis­ten”, ho­mo­sek­su­aa­lien, ro­ma­nien, mie­li­sai­rai­den ja muu­ta­man va­sem­mis­to­lai­sen vas­ta­rin­ta-ak­ti­vis­tin. Sak­sa­lais­ten yli­voi­mai­sel­le enem­mis­töl­le tä­mä oli ” hy­väk­syt­tyä dik­ta­tuu­ria”.

His­to­rioit­si­jat ovat laa­jal­ti hy­väk­sy­neet nä­mä nä­ke­myk­set, eri­tyi­ses­ti kos­ka tut­ki­muk­set, joi­hin ne pe­rus­tu­vat, ovat ol­leet pe­rus­teel­li­sia, yk­si­tyis­koh­tai­sia, huo­lel­li­sia ja mo­ni­puo­li­sia. Gel­la­te­ly, John­son ja hei­dän sak­sa­lai­set kol­le­gan­sa ovat li­sän­neet suu­res­ti tie­to­jam­me kol­man­nes­ta val­ta­kun­nas­ta ja sen toi­min­ta­ta­vois­ta, mis­tä olem­me heil­le kii­tol­li­sia. Jot­kut his­to­rioit­si­jat, eri­tyi­ses­ti Sak­sas­sa, ovat kui­ten­kin al­ka­neet väit­tää, et­tä he me­ni­vät lii­an pit­käl­le; et­tä to­dis­teet, jot­ka ovat usein vai­kut­ta­via pie­nes­sä mit­ta­kaa­vas­sa, ei­vät to­del­la tue niis­tä teh­ty­jä ylei­sen ta­son joh­to­pää­tök­siä.

Ote­taan esi­mer­kik­si John­so­nin ja Reu­ban­din mie­li­pi­de­tut­ki­mus. On tot­ta, et­tä se osoit­taa, et­tä noin puo­let vas­taa­jis­ta myön­tää suh­tau­tu­neen­sa kan­sal­lis­so­sia­lis­miin ”myön­tei­ses­ti” tai ”enim­mäk­seen myön­tei­ses­ti” jo­na­kin ajan­koh­ta­na. Mut­ta vas­taa­jat, jot­ka ovat enim­mäk­seen syn­ty­neet 1910–1928 (tut­ki­muk­sen ai­ka­ra­jat), oli­vat tie­tys­ti myös hy­vin nuo­ria kol­man­nen val­ta­kun­nan ai­kaan ja kuu­lui­vat näin su­ku­pol­veen, jo­hon nat­sien mie­li­pi­teen­muok­kaus kaik­kien his­to­rioit­si­joi­den yk­si­mie­li­sen kä­si­tyk­sen mu­kaan koh­dis­tui voi­mak­kaim­min. Mil­joo­nat ai­kui­set, jot­ka oli­vat nat­sien tul­les­sa val­taan yli 30-vuo­tiai­ta, oli­vat löy­tä­neet ar­von­sa ja nä­ke­myk­sen­sä kau­an en­nen kol­man­nen val­ta­kun­nan syn­tyä, ei­vät­kä he luo­pu­neet niis­tä ke­vyes­ti. Wei­ma­rin Sak­san vii­mei­sis­sä täy­sin va­pais­sa vaa­leis­sa mar­ras­kuus­sa 1932 so­si­aa­li­de­mok­raa­tit ja kom­mu­nis­tit sai­vat yh­teen­sä 13,1 mil­joo­naa ään­tä nat­sien 11,7 mil­joo­naa vas­taan. Vie­lä maa­lis­kuus­sa 1933, kun kil­pai­le­via puo­luei­ta kiel­let­tiin kam­pan­joi­mas­ta ja lä­hes kaik­ki ak­tii­vi­set kom­mu­nis­tit oli pi­dä­tet­ty tai kar­ko­tet­tu maas­ta, nat­sit on­nis­tui­vat saa­maan ää­nis­tä vain noin 44 %.

Vaa­li­pe­lot­te­lua

Seu­raa­vis­sa vaa­leis­sa ja kan­sa­nää­nes­tyk­sis­sä 1933–1939 Hitlerin ja hä­nen po­li­tiik­kan­sa saa­vut­ta­ma 95–99 % ää­nio­suus oli seu­raus­ta ää­nes­tä­jien val­tai­sas­ta pe­lot­te­lus­ta. Is­ku­jouk­ko­jen jouk­kiot hää­lyi­vät uh­kaa­vi­na vie­res­sä, kun ih­mi­sil­le ojen­net­tiin ää­nes­tys­li­puk­kei­ta, joi­hin oli jo mer­kat­tu ” kyl­lä”. Sa­lai­ses­sa ää­nes­tyk­ses­sä tar­vit­ta­viin lain edel­lyt­tä­miin ää­nes­tys­kop­pei­hin oli kiin­ni­tet­ty kylt­te­jä, jois­sa sa­not­tiin: ”Vain pet­tu­rit as­tu­vat tän­ne.” Hal­lin­non vas­tus­ta­jia pi­dä­tet­tiin en­nen vaa­le­ja, ja hei­dät va­pau­tet­tiin vas­ta nii­den jäl­keen, ja mer­ki­tyt ää­nes­tys­li­puk­keet var­mis­ti­vat, et­tä hal­lin­toa vas­taan ää­nes­tä­neet pi­dä­tet­tiin, ha­kat­tiin tai

Ne, jot­ka ää­nes­ti­vät hal­lin­toa vas­taan, pi­dä­tet­tiin, ha­kat­tiin tai pan­tiin jo­pa mie­li­sai­raa­loi­hin.

Yk­si tut­ki­mus väit­tää, et­tä Hit­ler oli niin suo­sit­tu, et­tä uh­kai­lua ja ter­ro­ria tar­vit­tiin har­voin lu­jit­ta­maan us­kol­li­suut­ta.

pan­tiin jo­pa mie­li­sai­raa­loi­hin; näil­lä hy­vin jul­ki­sik­si teh­dyil­lä pak­ko­kei­noil­la es­tet­tiin mui­ta nou­dat­ta­mas­ta esi­merk­kiä. Niin ko­ko­nais­val­tais­ta vaa­lien vää­ren­tä­mi­nen oli, et­tä joil­la­kin alueil­la ” kyl­lä”-ää­nien mää­rä ylit­ti ää­nes­tä­jien lu­ku­mää­rän. Gel­la­te­ly on sil­ti ku­van­nut näi­tä te­kais­tu­ja tu­lok­sia ” huo­mat­ta­vak­si” to­dis­teek­si ”ylei­sön tues­ta” nat­si­hal­lin­nol­le, ja yk­si sak­sa­lais­tut­ki­ja on väit­tä­nyt epä­us­kot­ta­vas­ti, et­tei mi­tään ”ma­ni­pu­loin­ti­jär­jes­tel­mää” ol­lut yk­sis­sä­kään ai­ka­kau­den vaa­leis­sa tai kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä.

Tä­mä ei tie­ten­kään tar­koi­ta, et­tä sel­lai­sis­sa ää­nes­tyk­sis­sä kuin kan­sa­nää­nes­tys Itä­val­lan liit­tä­mi­ses­tä Sak­saan vuon­na 1938 hal­lin­to ei oli­si saa­nut enem­mis­töä, jos va­paa op­po­si­tio ja vas­ta­kam­pan­join­ti oli­si sal­lit­tu. Se yk­si asia, jos­sa sak­sa­lais­ten enem­mis­tö luul­ta­vas­ti tu­ki Hit­le­riä 1930-lu­vul­la, oli sak­sa­lais­ten kan­sal­li­syl­pey­den ja voi­man uu­del­leen­he­rä­tys, jos­kin ai­ka­lais­ra­por­tit viit­taa­vat vah­vas­ti sii­hen, et­tä he te­ki­vät niin vain, jos se oli sel­keäs­ti mah­dol­lis­ta teh­dä il­man eu­roop­pa­lais­ta suur­so­taa. Sil­ti täs­sä­kin toi­nen John­so­nin ja Reu­ban­din kieh­to­van tut­ki­muk­sen ra­joi­tuk­sis­ta nousee nä­ky­viin. Sil­lä kun hei­dän haas­tat­te­le­man­sa ih­mi­set sa­noi­vat pi­tä­neen­sä nat­seis­ta eni­ten, kos­ka he oli­vat us­ko­neet näi­den väit­tei­siin työt­tö­myy­den lo­pet­ta­mi­ses­ta ja vä­hen­ty- nees­tä ri­kol­li­suu­des­ta, he ei­vät lain­kaan mai­nin­neet hal­lin­non ul­ko­po­liit­ti­sia me­nes­tyk­siä; sak­sa­lai­set ei­vät vuon­na 1990 sel­väs­ti enää pi­tä­neet sel­lai­sia voit­to­ja tär­kei­nä, tai oli­vat eh­kä al­ka­neet hä­ve­tä in­nos­tus­taan nii­tä koh­taan.

Ja en­tä Ges­ta­po? Hei­dän ku­vaa­mi­sen­sa pel­kik­si pa­pe­rin­pyö­rit­tä­jik­si, jot­ka kä­sit­te­li­vät kan­sa­lais­ten il­mian­to­ja, on yh­den sak­sa­lais­his­to­rioit­si­jan sa­noin tri­via­li­soin­tia, sil­lä to­dis­tei­ta hei­dän vä­ki­val­tai­sis­ta ja jos­kus kuo­le­maan joh­ta­vis­ta epäil­ty­jen kuu­lus­te­lu­me­ne­tel­mis­tään on run­saas­ti. Toi­set ovat väit­tä­neet, et­tä il­mian­noil­le, niin jär­kyt­tä­viä ja mer­kit­tä­viä kuin ne oli­vat­kin, ei pi­täi­si pan­na lii­kaa pai­noa. Ne oli­vat poik­keus, ei­vät sään­tö, val­ta­väes­tön enem­mis­tön kes­kuu­des­sa. Esi­mer­kik­si 176 000 asuk­kaan Lip­pen alu­eel­la oli vain 292 vi­ran­omai­sil­le lä­he­tet­tyä il­mian­toa 1933–1945; jos­kus nii­tä tu­li vuo­des­sa vain muu­ta­ma. Op­po­si­tion ja vas­ta­rin­nan kit­ke­mi­sek­si oli mo­nia mui­ta kei­no­ja, Ges­ta­pon to­teut­ta­mis­ta epäil­ty­jen kuu­lus­te­luis­ta ja ki­du­tuk­sis­ta ni­mien pal­jas­ta­mi­sek­si puo­lue­vir­kai­li­joi­den ha­vain­toi­hin uh­mak­kais­ta eleis­tä, ku­ten Hit­ler-ter­veh­dyk­sen lai­min­lyön­ti. Mi­kä tär­kein­tä, il­mian­not­han oli­si­vat ol­leet tar­koi­tuk­set­to­mia, jos Ges­ta­po ei oli­si ak­tii­vi­ses­ti et­si­nyt poik­kea­vuuk­sia ja vas­ta­rin­taa. Ih­mi­set ei­vät val­vo­neet toi­si­aan; val­von­taa har­joit­ti Ges­ta­po.

Tark­kai­lu­yh­teis­kun­ta

Ges­ta­po oli sil­ti vain pie­ni, jos­kin kes­kei­nen osa laa­jem­paa val­von­nan ja hal­lin­nan ver­kos­toa. Kan­sa­lai­set oli­vat kaik­kial­la te­ke­mi­sis­sä vi­ran­omais­ten kans­sa, joi­den teh­tä­vä oli il­moit­taa pie­nim­mäs­tä­kin poik­kea­mas­ta nor­mis­sa, oli­vat­pa he pos­ti­tai puo­lue­vir­kai­li­joi­ta, Hit­ler­ju­ge­din jä­se­niä, ve­ro­vir­kai­li­joi­ta, ter­vey­den­hoi­don työn­te­ki­jöi­tä, rau­ta­tei­den li­pun­myy­jiä,

Kan­sa­lai­set oli­vat kaik­kial­la te­ke­mi­sis­sä vi­ran­omais­ten kans­sa, joi­den teh­tä­vä oli il­moit­taa pie­nim­mäs­tä­kin poik­kea­mas­ta nor­mis­ta.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.