Sa­nan­va­paut­ta?

Kom­men­taat­to­rit ovat vii­tan­neet 1930-lu­vun vaa­li­tu­lok­siin osoi­tuk­se­na kan­san tues­ta Hit­le­ril­le, mut­ta to­dis­teet pal­jas­ta­vat, et­tä kil­pai­lu ää­nis­tä oli kau­ka­na tas­a­puo­li­ses­ta. Ku­ten ote al­la osoit­taa, val­von­ta ja pe­lot­te­lu ku­kois­ti­vat huh­ti­kuus­sa 1938, kun

Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa - - Tavallinen Arki / Hitlerin Kansalaiset -

Vaa­li­sun­nun­tai­na yri­tin ää­nes­tet­tyä­ni sel­vit­tää, mi­tä muil­la ää­nes­tys­pai­koil­la ta­pah­tui. Olin jo omal­la ää­nes­tys­pai­kal­la­ni jou­tu­nut huo­maa­maan, et­tei ää­nes­tä­mi­nen ol­lut mah­dol­lis­ta tu­le­mat­ta tar­kas­te­tuk­si. Ih­mi­set ää­nes­ti­vät pit­kien pöy­tien ää­res­sä. Ää­nes­tys­kop­pe­ja ei ol­lut, vaan paik­ka oli täyn­nä uni­vor­mua­sui­sia mie­hiä, jot­ka tark­kai­li­vat jo­kais­ta ää­nes­tä­jää näh­däk­seen, min­ne nä­mä lait­toi­vat ruk­sin­sa. Toi­sel­la ää­nes­tys­pai­kal­la to­del­la oli kak­si kop­pia, mut­ta ne oli­vat niin kau­ka­na ää­nes­tyk­ses­sä käy­tet­tä­vis­tä pöy­dis­tä, et­tei­vät ää­nes­tä­jät yleen­sä us­kal­ta­neet käyt­tää nii­tä.

Seu­raa­va ta­pah­tui X:ssä, 700 asuk­kaan maa­lais­ky­läs­sä. Iä­käs nai­nen me­ni ää­nes­tä­mään. Kun hä­nel­le ojen­net­tiin ää­nes­tys­lip­pu ja ky­nä, hän pu­dot­ti lyi­jy­ky­nän, jon­ka te­rä kat­ke­si. Vaa­li­vir­kai­li­ja an­toi hä­nel­le sil­loin vih­reän ky­nän­sä, ja nai­nen käyt­ti si­tä ruk­sa­tak­seen pa­pe­rin. Il­lal­la pie­nes­sä vaa­li­pii­ris­sä las­ket­tiin kol­me ei-ään­tä, ja yk­si ruk­seis­ta oli vih­reä, eli se oli teh­ty vaa­li­vir­kai­li­jan ky­näl­lä. Nai­sen tun­nis­tet­tiin sik­si ää­nes­tä­neen ”ei”. Hä­net re­tuu­tet­tiin ta­los­taan sa­ma­na il­ta­na, hä­nen sel­kään­sä ri­pus­tet­tiin kylt­ti, jos­sa sa­not­tiin: ”Olen kan­san pet­tu­ri”, ja hän­tä kul­je­tet­tiin ma­ja­ta­los­ta toi­seen ko­ko il­lan ajan, hä­nen pääl­leen syl­jet­tiin ja hän­tä sol­vat­tiin sil­mit­tö­mäs­ti. Nai­nen on nyt sai­raa­las­sa va­ka­van her­mos­tol­li­sen jär­ky­tyk­sen vuok­si.

Jul­kais­tu teok­ses­sa: Deutsch­landBe­rich­te der Sozial-de­mok­racien Par­tei Deutsch­lands 1934– 40, toim. Klaus Behn­ken (Net­tel­beck, 1980).

So­si­aa­li­de­mok­raat­tien agent­tien luot­ta­muk­sel­li­nen ra­port­ti Würt­tem­ber­gis­tä:

Ää­nes­tä­mät­tä jät­tä­neek­si tun­nis­tet­tu nai­nen re­tuu­tet­tiin ulos ta­los­taan ja hän­tä kul­je­tet­tiin ma­ja­ta­los­ta toi­seen ko­ko­nai­sen il­lan ajan, hä­nen pääl­leen syl­jet­tiin ja hän­tä sol­vat­tiin sil­mit­tö­mäs­ti.

ta­val­li­sia po­lii­se­ja tai kei­tä ta­han­sa puo­lu­een tai val­tion lu­kui­sis­ta pal­ve­li­jois­ta. Ko­neis­teon kes­kei­nen ra­tas oli ns. Blocklei­ter, ruo­hon­juu­ri­ta­son nat­si­vir­kai­li­ja, jon­ka teh­tä­vä oli or­ga­ni­soi­da kort­te­lin­sa il­ma­suo­je­lu­toi­men­pi­tei­tä mut­ta myös var­mis­taa, et­tä ih­mi­set ri­pus­ti­vat lip­pun­sa Hitlerin syn­ty­mä­päi­vä­nä ei­vät­kä le­vit­tä­neet han­ka­lia juo­ru­ja tai har­joit­ta­neet vas­ta­rin­taa. Vuon­na 1935 täl­lai­sia vir­kai­li­joi­ta oli jo 200 000. So­dan aat­to­na lä­hes kaik­ki kai­ke­ni­käi­set sak­sa­lai­set kuu­lui­vat yh­teen tai useam­paan val­ta­vaan puo­lue­jär­jes­töön nais­ten lii­tos­ta Sak­san työ­väen­rin­ta­maan, jois­sa hei­tä tark­kail­tiin jat­ku­vas­ti.

John­son ja Reu­band osoit­ta­vat va­kuut­ta­vas­ti, et­tä jot­kut hei­dän vas­taa­jis­taan jou­tui­vat suo­raan tai epä­suo­raan kon­tak­tiin Ges­ta­pon kans­sa tai pel­kä­si­vät kar­ko­tus­ta kes­ki­tys­lei­ril­le. Mut­ta täl­lai­nen ky­sy­mys tuot­taa luon­nol­li­ses­ti en­nal­ta oh­jel­moi­dun vas­tauk­sen, kos­ka he ei­vät ky­sy­neet ke­nel­tä­kään val­von­nan muis­ta toi­mi­jois­ta tai ran­gais­tus­kei­nois­ta. Yleis­tä­vä joh­to­pää­tös, et­tä ih­mi­set eli­vät va­paas­ti ja va­pai­na pe­los­ta, me­nee pi­tem­mäl­le kuin to­dis­teet sal­li­vat. Kes­ki­tys­lei­reis­tä ker­rot­tiin laa­jas­ti, mut­ta luon­nol­li­ses­ti ne esi­tel­tiin kan­sa­lai­sil­le uh­ka­na, ei loh­dul­li­se­na muis­tu­tuk­se­na hei­dän haa­voit­tu­mat­to­muu­des­taan. Ei­vät­kä lei­rit ol­leet suin­kaan tär­kein sank­tio po­liit­ti­ses­ta vas­ta­rin­nas­ta: 1930-lu­vun puo­li­vä­lis­sä niil­lä oli vain 7 500 van­kia, mo­net heis­tä ei-po­liit­ti­sis­ta rik­ko­muk­sis­ta, kun val­tion ran­gais­tus­jär­jes­tel­män van­ki­lois­sa oli 122 000 ih­mis­tä, jois­ta 14 000 oli siel­lä po­liit­ti­sis­ta ri­kok­sis­ta. Van­keu­den li­säk­si ri­vis­tä poik­kea­jiin voi­tiin käyt­tää mo­nia mui­ta sank­tioi­ta työt­tö­myys­kor­vaus­ten ja mui­den so­si­aa­li­etu­jen kiel­tä­mi­ses­tä pa­kol­li­siin työ­pro­jek­tei­hin vär­vää­mi­seen; näis­tä tun­ne­tuin oli­vat Sak­san län­si­val­lin maan­siir­to­työt Sak­san län­si­ra­jal­la.

Ih­mi­soi­keuk­sien ja va­pauk­sien ra­pau­tues­sa sel­lai­set sank­tiot toi­mi­vat kol­man­nes­sa val­ta­kun­nas­sa, jos­sa oli ri­kos ar­vos­tel­la hal­li­tus­ta. Mas­sii­vi­nen, ih­mis­hen­kiä vaa­ti­nut vä­ki­val­ta hal­li­tuk­sen to­del­li­sia tai mah­dol­li­sia vas­tus­ta­jia koh­taan – va­sem­mis­toa, ka­to­li­sia, li­be­raa­le­ja ja kon­ser­va­tii­vien po­lii­tik­ko­ja – te­ho­si toi­vo­tus­ti Hitlerin hal­lin­non en­sim­mäi­sen 18 kuu­kau­den ai­ka­na. Vuo­den 1934 puo­li­vä­lin jäl­keen ter­ro­ria käy­tet­tiin enem­män uh­ka­na kuin to­del­li­si­na te­koi­na. Mut­ta uh­ka oli ai­na ole­mas­sa. Ter­ro­ri ja val­von­ta oli­vat hal­lin­non mas­sii­vis­ten pro­pa­gan­da­kam­pan­joi­den olen­nai­nen taus­ta­te­ki­jä kol­man­nen val­ta­kun­nan 12 ole­mas­sao­lo­vuo­den ai­ka­na, ja el­lem­me muis­ta tä­tä olen­nais­ta to­sia­si­aa, mei­dän on mah­do­ton ym­mär­tää, mi­ten kam­pan­jat saa­vut­ti­vat ta­voit­teen­sa niin laa­jas­ti.

Ric­hard J. Evans oli his­to­rian re­gius-pro­fes­so­ri Camb­rid­gen yli­opis­tos­sa vuo­des­ta 2008 eläk­keel­le jää­mi­seen­sä syys­kuus­sa 2014.

AI­HEES­TA LI­SÄÄ KIRJAT

E The Third Reich in Power, 1933–1939: How the Nazis Won Over the Hearts and Minds of a Na­tion, Ric­hard J. Evans (Pen­guin, 2006). E What We Knew. Ter­ror, Mass Mur­der, and Eve­ry­day Li­fe in Nazi Ger­ma­ny, Eric John­son ja Karl-heinz Reu­band (John Mur­ray, 2005).

Ter­ro­ri ja val­von­ta oli­vat hal­lin­non mas­sii­vis­ten pro­pa­gan­da­kam­pan­joi­den kes­kei­nen taus­ta­te­ki­jä.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.