Mui­nais­my­to­lo­gi­aa hyö­dyn­tä­mäs­sä

PAKANUUS

Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa - - Natsien Ideologia / Okkultismi -

Nat­si­puo­lue spon­so­roi 22. jou­lu­kuu­ta 1920 tal­vi­päi­vän­sei­sauk­sen juh­lia. Juh­la oli Völ­kischer Beo­bach­te­rin, nat­sien suu­rim­man sa­no­ma­leh­den, mu­kaan tär­keä, kos­ka se aut­tai­si pa­laut­ta­maan ro­dul­li­sen ja hen­gel­li­sen yh­tey­den so­dan ja vuo­sien 1918–19 va­sem­mis­to­val­lan­ku­mouk­sien jäl­keen.

Tal­vi­päi­vän­sei­sauk­sen sym­bo­loi­ma ar­ja­lai­sen si­vi­li­saa­tion re­nes­sans­si oli erään pu­hu­jan mu­kaan en­nus­tet­tu poh­jois­mai­ses­sa my­to­lo­gias­sa ja mui­nais­ten ai­ko­jen us­kon­nos­sa. ”Kan­sal­lis­so­sia­lis­ti­nen tal­vi­päi­vän­sei­saus” oli An­ton Drex­le­rin, yh­den nat­si­puo­lu­een pe­rus­ta­jis­ta, mu­kaan ”nä­ky­vä merk­ki sak­sa­lai­sen aja­tuk­sen pa­luus­ta”. Toi­nen pu­hu­ja ker­toi Bal­de­ris­ta, poh­jois­mai­ses­ta au­rin­ko­ju­ma­las­ta, pa­ka­na­ju­ma­lis­ta ja san­ka­reis­ta ja poh­jois­mai­sen my­to­lo­gian suu­res­ta san­ka­ri­hah­mos­ta Si­gur­dis­ta (”hä­nen syn­ty­män­sä meis­sä – se on mei­dän tal­vi­päi­vän­sei­sauk­sen ru­kouk­sem­me”).

Nat­sit ei­vät kek­si­neet pa­ka­nal­li­sen sak­sa­lai­sen jou­lun tra­di­tio­ta it­se. Jär­jes­tä­jät oli­vat aja­tuk­sen vel­kaa Gui­do von Lis­til­le ja Jörg Lang von Lie­ben­fel­sil­le, ario­so­fiak­si kut­su­tun ok­kult­ti­sen us­ko­mus­jär­jes­tel­män kan­nat­ta­jil­le, sa­man­lais­ten tal­vi­päi­vän­sei­sauk­sen juh­lien el­vyt­tä­mi­ses­tä noin vuo­si­kym­men aiem­min Mut­ta nat­sit käyt­ti­vät pa­ka­nal­lis-eso­tee­ri­siä tra­di­tioi­ta te­hok­kaas­ti hy­väk­seen luo­dak­seen li­sää ”au­tent­tis­ta” ger­maa­nis­ta us­kon­nol­li­suut­ta – vaih­toeh­toa sil­le, mi­tä he pi­ti­vät de­struk­tii­vi­si­na ins­ti­tuu­tioi­na ja kris­ti­nus­kon op­pei­na.

Ss-jouk­ko­jen yli­pääl­lik­kö Hein­rich Himm­ler pi­ti lä­hes vuo­si­kym­me­nen ajan, 1935–1944, Hexen-son­de­rauft­ra­gia (noi­tien eri­kois­jouk­ko, tai noi­ta­di­vi­sioo­na) ke­rää­mäs­sä ar­kis­to­ma­te­ri­aa­lia kes­kiai­kai­sen ka­to­li­sen kir­kon vai­nois­ta pa­ka­naus­kon­to­jen har­joit­ta­jia koh­taan Kes­ki-eu­roo­pas­sa. Di­vi­sioo­na ko­ko­si eri­lai­sis­ta pai­kal­lis- ja alu­eel­li­sis­ta ar­kis­tois­ta lä­hes 30 000 asia­kir­jaa. Sen tar­koi­tus oli Himm­le­rin mu­kaan rat­kais­ta ar­voi­tus sii­tä, kuin­ka ”de­ka­dent­ti juu­ta­lais-kris­til­li­nen us­kon­to saat­toi voit­taa hal­lit­se­van ar­ja­lais-ger­maa­ni­sen luon­no­nus­kon­non”.

SS:N noi­ta­tut­ki­jat päät­te­li­vät, et­tä poh­jois­mai­set noi­dat oli­vat ”sak­sa­lai­sen us­kon ta­kaa­jia” ja van­him­pien sak­sa­lais­ten ta­ru­jen ”luon­non­pa­ran­ta­jia”. Syyt­tä­mäl­lä ns. noi­tia liit­tou­tu­mi­ses­ta pa­ho­lai­sen kans­sa kes­kia­jan ka­to­li­sen kir­kon in­kvi­si­tio oli teh­nyt sak­sa­lai­sen us­kon­non har­joit­ta­mi­ses­ta lain­vas­tais­ta ja oi­keut­ta­nut sen hen­gel­lis­ten joh­ta­jien mur­hat.

Täl­lai­set teo­riat vei as­ke­leen pi­tem­mäl­le ar­keo­lo­gi Ot­to Rahn, jo­ka on voi­nut an­taa in­noi­tuk­sen Spiel­ber­gin In­dia­na Jo­nes -elo­ku­vien juo­nil­le ja hen­ki­lö­hah­moil­le. Rahn väit­ti vuon­na 1933 il­mes­ty­nees­sä kir­jas­saan Kreuzzug ge­gen den Gral (Ris­ti­ret­ki graa­lia vas­taan), et­tä ”Kris­tuk­sen mal­ja” tu­li In­tian ma­nis­ta, tai­vaal­ta pu­don­neen ki­ven sym­bo­lis­ta, jon­ka val­koi­nen kyyh­ky oli tuo­nut Hi­ma­la­jal­ta Eu­roop­paan.

Himm­le­rin ja SS:N spon­so­roi­ma Rah­nin toi­nen kirja, Luzi­fers Hof­ge­sind (Luci­fe­rin oi­keus) (1937), me­ni vie­lä pi­tem­mäl­le. Hän spe­ku­loi sii­nä, et­tä graa­lin mal­ja oli kes­kei­nen esi­ne kes­kiai­kai­ses­sa lusi­fe­ri­aa­ni­ses­sa kul­tis­sa – saa­ta­nan­pal­vo­jat – jon­ka har­joit­ta­ma pa­ka­nal­li­nen al­kuar­ja­lai­nen us­kon­to oli tul­lut Tii­be­tis­tä ja Poh­joisIn­tias­ta Per­sian kaut­ta. Ka­to­li­nen kirk­ko oli hä­vit­tä­nyt nä­mä in­doar­ja­lai­sen Thu­len si­vi­li­saa­tion (”At­lan­tik­sen” län­ti­ses­sä tra­di­tios­sa”) vii­mei­set edus­ta­jat ke­ret­ti­läi­si­nä, mut­ta temp­pe­li­ri­ta­rit ja tii­be­ti­läi­set mun­kit oli­vat säi­lyt­tä­neet hei­dän ope­tuk­sen­sa.

Rah­nin teo­riat yh­dis­ti­vät tii­be­ti­läi­sen budd­ha­lai­suu­den, hin­du­lai­suu­den ja in­doar­ja­lai­sen my­to­lo­gian pa­ka­nuu­teen, lusi­fe­ria­nis­miin ja noi­tuu­teen, joi­ta har­joi­tet­tiin kes­kia­jan Sak­sas­sa, ku­ten Broc­ke­nis­sa Harz-vuo­ris­tos­sa, Goet­hen Faus­tin Val­pu­ri­nyön ta­pah­tu­ma­pai­kas­sa. Tä­mä se­lit­tää, mik­si mo­net nat­sit us­koi­vat Tii­be­tin ol­leen al­kuar­ja­lai­sen si­vi­li­saa­tion (At­lan­tis/ Thu­le) tu­hon­nut­ta tul­vien sar­jaa paen­neen mui­nai­sen in­doar­ja­lai­sen kan­san (At­lan­tis/ Thu­le) al­ku­ko­ti. Ja ai­van tot­ta; vaik­ka kaik­ki nä­mä poh­jois­mai­set ja in­doar­ja­lai­set us­kon­nol­li­set pe­rin­teet ”näyt­ti­vät kul­ke­van eri suun­tiin”, ku­ten his­to­rioit­si­ja Geor­ge Wil­liam­son kir­joit­ti, ne kaik­ki aut­toi­vat syn­nyt­tä­mään nat­si­hal­lin­non ha­lua­maa kan­sal­lis­ta us­kon­nol­li­suut­ta”.

Himm­le­rin SS:N noi­ta­tut­ki­jat päät­te­li­vät, et­tä poh­jois­mai­set noi­dat oli­vat van­him­pien sak­sa­lais­ten ta­ru­jen ”luon­non­pa­ran­ta­jia”.

VASEMMALLA: Noi­dat val­mis­tau­tu­vat loih­ti­maan rae­myrs­kyn sak­sa­lai­ses­sa puu­leik­kauk­ses­sa 1400-lu­vul­ta. Himm­le­rin mu­kaan noi­dat oli­vat ar­ja­lai­sia, joi­ta ”de­ka­dent­ti juu­ta­lais-kris­til­li­nen us­kon­to” vai­no­si. YL­LÄ: Ot­to Rahn (oikealla, äi­tin­sä kans­sa), ar­keo­lo­gi, jon­ka mys­ti­siin sa­la­tie­tees­tä vai­kut­tei­ta saa­nei­siin ideoi­hin nat­sit tart­tui­vat.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.