Hitlerin kotona

Despina Stratigakos kertoo, miten natsipropaganda yritti kuvata Hitlerin harmittomaksi koti-ihmiseksi.

Euroopan kaupungit paloivat ja juutalaisia suljettiin gettoihin 16. maaliskuuta 1941, kun New York Times Magazine julkaisi kuvitetun artikkelin Adolf Hitlerin vapaa-ajan asunnosta Berchtesgadenin Alpeilla. Kirjeenvaihtaja C. Brooks Peters totesi neutraaliin sävyyn, että tulevien historioitsijoiden on syytä tutkia ”Führerin yksityisen ja henkilökohtaisen alueen” merkitystä; paikan, jossa hän sodankäyntiä koskevien keskustelujen lomassa ”teki kävelyretkiä majesteettisilla vuoristopoluilla kolmen lammaskoiransa kanssa”.

Olemme yli 70 vuoden ajan jättäneet huomiotta Petersin neuvon suhtautua vakavuudella Hitlerin kotielämään. Ajatellessamme Hitlerin poliittisen vallan näyttämöitä, kuvittelemme todennäköisemmin mielessämme Nürnbergin puoluepäivät kuin hänen olohuoneensa. Mutta natsit hellivät arkkitehtuurin, sisustussuunnittelun ja mediakuvausten kautta myyttiä yksityisestä Hitleristä rauhanomaisena kodin ihmisenä ja hyvänä naapurina. Tätä kuvaa käytettiin toisen maailmansodan alla strategisesti ja tehokkaasti sekä Saksassa että ulkomailla diktaattorin julkisen kuvan etäännyttämiseksi hänen väkivaltaisista, brutaaleista toimintatavoistaan. Vielä sodan puhkeamisen jälkeenkään myötämielinen vaikutelma Führeristä vapaa-ajalla leikkimässä koirien ja lasten kanssa ei heti haihtunut.

Hitler käytti kolmannessa valtakunnassa kolmea asuntoa: Berliinin vanhaa valtakunnankansliaa, Münchenin asuntoaan ja Haus Wachenfeldia (myöh. Berghof), vapaa-ajan vuoristoasuntoaan Obersalzbergissa. Kaikki kolme remontoitiin perusteellisesti 1930-luvun puolivälissä, ja ne edesauttoivat uuden, sofistikoituneemman henkilökuvan luomisessa.

Natsit hellivät arkkitehtuurin, sisustussuunnittelun ja mediakuvausten kautta myyttiä yksityisestä Hitleristä rauhanomaisena kodin ihmisenä ja hyvänä naapurina.

Vapaa-ajan asunto Berghof, noin v. 1938. Hitlerin alppiasunto toimi usein taustana natsien tiedotustoiminnassa, jossa Hitleriä esitettiin hyväntahtoisena baijerilaisena herrasmiehenä. Rakennusta pommitettiin 1945, ja sen rauniot purettiin 1952.