Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa
Hitler: ”Filosofiführer”
Saksan johtaja kasvatti mielellään älyllisiä meriittejään valikoimalla suurien ajattelijoiden parhaat palat legitimoimaan ideologiansa
Hitlerin egoismi filosofian suhteen paisui kuvitelmaksi, että hän itse oli suuri ajattelija. Hän alkoi todella pitää itseään ”filosofiführerinä”.
Hän väitti lukeneensa paljon kirjoja vankeusaikanaan Landsberg am Lechissä Baijerin osavaltioin lounaisosassa. Hän sanoi lukeneensa ”kaiken minkä sai käsiinsä”, Paul de Lagarden ja Houston Stewart Chamberlainin kaltaisten ajattelijoiden rasistisia ajatuksia kanonisoitujen filosofien, kuten ”Nietzsche [ ja] Marx” lisäksi. Hitlerin omin sanoin: ”Minulla oli vain yksi ilo: kirjani [...] Luin ja opiskelin paljon.”
Landbergissa hän kirjoitti (tulevan kakkosmiehensä) Rudolf Hessin avustamana Mein Kampfin. Hän esitteli siinä hirvittävän ”filosofiansa”. Hitler viittasi, joskin karkeasti, saksalaisen filosofisen tradition perustajahahmoihin, kuten Immanuel Kantiin: ”Olemme ehkä tietämättömiä ihmiskunnan arvokkaimmista henkisistä aarteista [...] meidän maailmankolkassamme juutalaiset olisivat eliminoineet [...] Kantin välittömästi.” Hän väitti luke- neensa Arthur Schopenhaueria, palvoneensa Friedrich Nietzschen ”neroutta” ja pitäneensä Charles Darwinin saksalaisesta tulkinnasta.
Hitler vannoi myös rakkautta Friedrich Schillerin filosofiaan. Kuten yksi hänen lähimmistä ystävistään, liikemies Ernst Hanfstaengl, totesi: ”Hän pitää dramaattista vallankumouksellista Schilleriä parempana kuin olympolainen ja mietiskelevä Goethe.”
” Vahva mies on mahtavin yksin.” Tästä tutusta lainauksesta Schillerin William Tellistä (I näytös, III kohtaus) tuli Mein Kampfin toisen osan nimi ja myös hänen mottonsa hänen myöhempinä vuosinaan Führerinä. Hitler tapasi itse asiassa heitellä monien Saksan kunnioitusta herättävien älykköjen nimiä kenraaleilleen.
Hän löysi myös antisemitismin säikeitä ja omi ajatuksia rodusta, kansallisvaltiosta ja sodasta – oman makaaberin projektinsa oikeutukseksi. Mutta, kuten Hanfstaengl sen ilmaisi, Hitler ei ollut varsinainen filosofi, vaan ”nerouden baarimestari”.