Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa
Muinaismytologiaa hyödyntämässä
PAKANUUS
Natsipuolue sponsoroi 22. joulukuuta 1920 talvipäivänseisauksen juhlia. Juhla oli Völkischer Beobachterin, natsien suurimman sanomalehden, mukaan tärkeä, koska se auttaisi palauttamaan rodullisen ja hengellisen yhteyden sodan ja vuosien 1918–19 vasemmistovallankumouksien jälkeen.
Talvipäivänseisauksen symboloima arjalaisen sivilisaation renessanssi oli erään puhujan mukaan ennustettu pohjoismaisessa mytologiassa ja muinaisten aikojen uskonnossa. ”Kansallissosialistinen talvipäivänseisaus” oli Anton Drexlerin, yhden natsipuolueen perustajista, mukaan ”näkyvä merkki saksalaisen ajatuksen paluusta”. Toinen puhuja kertoi Balderista, pohjoismaisesta aurinkojumalasta, pakanajumalista ja sankareista ja pohjoismaisen mytologian suuresta sankarihahmosta Sigurdista (”hänen syntymänsä meissä – se on meidän talvipäivänseisauksen rukouksemme”).
Natsit eivät keksineet pakanallisen saksalaisen joulun traditiota itse. Järjestäjät olivat ajatuksen velkaa Guido von Listille ja Jörg Lang von Liebenfelsille, ariosofiaksi kutsutun okkulttisen uskomusjärjestelmän kannattajille, samanlaisten talvipäivänseisauksen juhlien elvyttämisestä noin vuosikymmen aiemmin Mutta natsit käyttivät pakanallis-esoteerisiä traditioita tehokkaasti hyväkseen luodakseen lisää ”autenttista” germaanista uskonnollisuutta – vaihtoehtoa sille, mitä he pitivät destruktiivisina instituutioina ja kristinuskon oppeina.
Ss-joukkojen ylipäällikkö Heinrich Himmler piti lähes vuosikymmenen ajan, 1935–1944, Hexen-sonderauftragia (noitien erikoisjoukko, tai noitadivisioona) keräämässä arkistomateriaalia keskiaikaisen katolisen kirkon vainoista pakanauskontojen harjoittajia kohtaan Keski-euroopassa. Divisioona kokosi erilaisista paikallis- ja alueellisista arkistoista lähes 30 000 asiakirjaa. Sen tarkoitus oli Himmlerin mukaan ratkaista arvoitus siitä, kuinka ”dekadentti juutalais-kristillinen uskonto saattoi voittaa hallitsevan arjalais-germaanisen luonnonuskonnon”.
SS:N noitatutkijat päättelivät, että pohjoismaiset noidat olivat ”saksalaisen uskon takaajia” ja vanhimpien saksalaisten tarujen ”luonnonparantajia”. Syyttämällä ns. noitia liittoutumisesta paholaisen kanssa keskiajan katolisen kirkon inkvisitio oli tehnyt saksalaisen uskonnon harjoittamisesta lainvastaista ja oikeuttanut sen hengellisten johtajien murhat.
Tällaiset teoriat vei askeleen pitemmälle arkeologi Otto Rahn, joka on voinut antaa innoituksen Spielbergin Indiana Jones -elokuvien juonille ja henkilöhahmoille. Rahn väitti vuonna 1933 ilmestyneessä kirjassaan Kreuzzug gegen den Gral (Ristiretki graalia vastaan), että ”Kristuksen malja” tuli Intian manista, taivaalta pudonneen kiven symbolista, jonka valkoinen kyyhky oli tuonut Himalajalta Eurooppaan.
Himmlerin ja SS:N sponsoroima Rahnin toinen kirja, Luzifers Hofgesind (Luciferin oikeus) (1937), meni vielä pitemmälle. Hän spekuloi siinä, että graalin malja oli keskeinen esine keskiaikaisessa lusiferiaanisessa kultissa – saatananpalvojat – jonka harjoittama pakanallinen alkuarjalainen uskonto oli tullut Tiibetistä ja PohjoisIntiasta Persian kautta. Katolinen kirkko oli hävittänyt nämä indoarjalaisen Thulen sivilisaation (”Atlantiksen” läntisessä traditiossa”) viimeiset edustajat kerettiläisinä, mutta temppeliritarit ja tiibetiläiset munkit olivat säilyttäneet heidän opetuksensa.
Rahnin teoriat yhdistivät tiibetiläisen buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja indoarjalaisen mytologian pakanuuteen, lusiferianismiin ja noituuteen, joita harjoitettiin keskiajan Saksassa, kuten Brockenissa Harz-vuoristossa, Goethen Faustin Valpurinyön tapahtumapaikassa. Tämä selittää, miksi monet natsit uskoivat Tiibetin olleen alkuarjalaisen sivilisaation (Atlantis/ Thule) tuhonnutta tulvien sarjaa paenneen muinaisen indoarjalaisen kansan (Atlantis/ Thule) alkukoti. Ja aivan totta; vaikka kaikki nämä pohjoismaiset ja indoarjalaiset uskonnolliset perinteet ”näyttivät kulkevan eri suuntiin”, kuten historioitsija George Williamson kirjoitti, ne kaikki auttoivat synnyttämään natsihallinnon haluamaa kansallista uskonnollisuutta”.
Himmlerin SS:N noitatutkijat päättelivät, että pohjoismaiset noidat olivat vanhimpien saksalaisten tarujen ”luonnonparantajia”.