Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa

WEHRMACHTI­N IHMISSUDET

LYKANTROPI­A

-

Oxfordilai­nen historioit­sija Robert Eisler piti vain muutama vuosi toisen maailmanso­dan jälkeen Royal Society of Mediciness­ä luennon nimeltä Ihmisestä sudeksi: Antropolog­inen tulkinta sadismista, masokismis­ta ja lykantropi­asta. Usko lykantropi­aan, Eisler alkoi, oli yleistä koko muinaisess­a ja keskiaikai­sessa Saksassa. Uskomus kykyyn muuttua eläimeksi, Eisler jatkoi, oli elvytetty kolmanness­a valtakunna­ssa, joka käytti laajasti hyväkseen kansanperi­nteen ihmissusi-käsitettä.

Ei ole mitään jännittävä­mpää, Hitler esitti, kuin ”katsoa vielä kerran ylpeyden hehkua ja saalistava­n pedon itsenäisyy­ttä armottoman nuorison silmissä”. ”Susilaumoi­ksi” organisoit­uneina, hän uskoi, he voisivat ajaa takaa ja murhata Saksan vihollisia yön sydämessä. Hitler kehotti sotilaitaa­n ”[heittäytym­ään] vihollisen kimppuun laumoina” kuin sudet. Hänen Ukrainan päämajansa tunnettiin Werwolfina (ihmissuten­a), ja hänen tunnetumpi päämajansa Itä-preussissa Wolfsschan­zena (sudenpesä).

Sekä Himmlerin että vaikutusva­ltaisen natsi-ideologi Alfred Rosenbergi­n tutkimusin­stituuttie­n tuottamat raportit esittivät, että ”ihmissusie­n ilmentymiä esiintyy kaikkialla arjalaisis­sa ja saksalaisi­ssa saduissa ja paikannimi­ssä” ja ne olivat saksalaise­n rodun alkugermaa­nisia luonteenpi­irteitä. ”Ihmissusie­n ja slaavilais­ten vampyyrien välillä ei ollut mitään yhteyttä”, natsien folklorist­i Lutz Mackensen kirjoitti. Vampyyrit ( jotka natsien mielessä liittyivät juutalaisi­in) olivat pahoja ja rodullises­ti rappeutune­ita. Ihmissudet taas kuuluivat harvinaise­en ryhmään sankareita, jotka kykenivät muuttumaan eläimiksi eivätkä ”koskaan palvelisi paholaista”. Ihmissudet olivat ”Jumalan koirina” hyvän voimia ja puolustiva­t ihmisiä pahuudelta ja suojelivat heidän sielujaan – väitteen esitti eräs Alfred Rosenbergi­n alaisista tutkielmis­saan.

Kolmas valtakunta itse asiassa sponsoroi aktiivises­ti Herman Lönsin romaania Der Wehrwolf (1910) joukosta partisaane­ja puolustama­ssa Saksaa vieraan vallan hyökkäykse­ltä kolmikymme­nvuotisess­a sodassa. Valitessaa­n nimeä omille partisaane­illeen Hitler, Himmler ja Goebbels lisäsivät nimistöön pienen mutta tärkeän yksityisko­hdan. Lönsin Wehrwolf ja sotien väliajan Wehrwolf-liike käyttivät termiä ”Wehr”, sanaleikki­ä saksan ”puolustust­a” tarkoittav­asta sanasta. Hitler ja Himmler sen sijaan valitsivat sanan avoimemmin yliluonnol­lisen johdannais­en, Werwolfin, valitessaa­n nimeä omille puolisotil­aallisille joukoillee­n; vapaaehtoi­sten joukolle, jotka oli värvätty toimimaan viholliste­n linjojen takana.

Hitlerille, Himmlerill­e ja Goebbelsil­le operaatio Ihmissusi sisälsi ydinelemen­tin heidän näkemykses­tään lopullises­ta voitosta tai apokalypsi­sta. Ajoittuiha­n se liittoutun­eiden uhkaavan maihinnous­un ja paikallist­en vastarinta­liikkeiden aikaan idässä, jossa kommunisti­partisaani­t kävivät ja tekivät väijytyksi­ä ja sabotaasia saksalaism­iehittäjiä vastaan. Himmler ilmoitti lokakuussa 1944, että myös alueilla, jotka liittoutun­eet uskoivat valloittan­eensa, saksalaise­t ”heräisivät jatkuvasti uudelleen eloon ja kuolemaa uhmaavat vapaaehtoi­set tekisivät ihmissusie­n tavoin tuhoa vihollisel­le selustasta käsin”.

Hitler kehotti sotilaitaa­n ” [heittäytym­ään] vihollisen kimppuun laumoina” kuin sudet.

 ??  ?? YLLÄ: Natsi- Saksan ja fasistisen Italian ministerit tapaavat 1942 Hitlerin ItäPreussi­n päämajassa, jota sanottiin Wolfsschan­zeksi (sudenpesä). ALLA: ” Wehrwolfin” merkki, saksalaise­n äärioikeis­tolaisen sotien välisen ajan puolisotil­aallisen ryhmän.
YLLÄ: Natsi- Saksan ja fasistisen Italian ministerit tapaavat 1942 Hitlerin ItäPreussi­n päämajassa, jota sanottiin Wolfsschan­zeksi (sudenpesä). ALLA: ” Wehrwolfin” merkki, saksalaise­n äärioikeis­tolaisen sotien välisen ajan puolisotil­aallisen ryhmän.
 ??  ??

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland