WEHRMACHTIN IHMISSUDET

LYKANTROPIA

Oxfordilainen historioitsija Robert Eisler piti vain muutama vuosi toisen maailmansodan jälkeen Royal Society of Medicinessä luennon nimeltä Ihmisestä sudeksi: Antropologinen tulkinta sadismista, masokismista ja lykantropiasta. Usko lykantropiaan, Eisler alkoi, oli yleistä koko muinaisessa ja keskiaikaisessa Saksassa. Uskomus kykyyn muuttua eläimeksi, Eisler jatkoi, oli elvytetty kolmannessa valtakunnassa, joka käytti laajasti hyväkseen kansanperinteen ihmissusi-käsitettä.

Ei ole mitään jännittävämpää, Hitler esitti, kuin ”katsoa vielä kerran ylpeyden hehkua ja saalistavan pedon itsenäisyyttä armottoman nuorison silmissä”. ”Susilaumoiksi” organisoituneina, hän uskoi, he voisivat ajaa takaa ja murhata Saksan vihollisia yön sydämessä. Hitler kehotti sotilaitaan ”[heittäytymään] vihollisen kimppuun laumoina” kuin sudet. Hänen Ukrainan päämajansa tunnettiin Werwolfina (ihmissutena), ja hänen tunnetumpi päämajansa Itä-preussissa Wolfsschanzena (sudenpesä).

Sekä Himmlerin että vaikutusvaltaisen natsi-ideologi Alfred Rosenbergin tutkimusinstituuttien tuottamat raportit esittivät, että ”ihmissusien ilmentymiä esiintyy kaikkialla arjalaisissa ja saksalaisissa saduissa ja paikannimissä” ja ne olivat saksalaisen rodun alkugermaanisia luonteenpiirteitä. ”Ihmissusien ja slaavilaisten vampyyrien välillä ei ollut mitään yhteyttä”, natsien folkloristi Lutz Mackensen kirjoitti. Vampyyrit ( jotka natsien mielessä liittyivät juutalaisiin) olivat pahoja ja rodullisesti rappeutuneita. Ihmissudet taas kuuluivat harvinaiseen ryhmään sankareita, jotka kykenivät muuttumaan eläimiksi eivätkä ”koskaan palvelisi paholaista”. Ihmissudet olivat ”Jumalan koirina” hyvän voimia ja puolustivat ihmisiä pahuudelta ja suojelivat heidän sielujaan – väitteen esitti eräs Alfred Rosenbergin alaisista tutkielmissaan.

Kolmas valtakunta itse asiassa sponsoroi aktiivisesti Herman Lönsin romaania Der Wehrwolf (1910) joukosta partisaaneja puolustamassa Saksaa vieraan vallan hyökkäykseltä kolmikymmenvuotisessa sodassa. Valitessaan nimeä omille partisaaneilleen Hitler, Himmler ja Goebbels lisäsivät nimistöön pienen mutta tärkeän yksityiskohdan. Lönsin Wehrwolf ja sotien väliajan Wehrwolf-liike käyttivät termiä ”Wehr”, sanaleikkiä saksan ”puolustusta” tarkoittavasta sanasta. Hitler ja Himmler sen sijaan valitsivat sanan avoimemmin yliluonnollisen johdannaisen, Werwolfin, valitessaan nimeä omille puolisotilaallisille joukoilleen; vapaaehtoisten joukolle, jotka oli värvätty toimimaan vihollisten linjojen takana.

Hitlerille, Himmlerille ja Goebbelsille operaatio Ihmissusi sisälsi ydinelementin heidän näkemyksestään lopullisesta voitosta tai apokalypsista. Ajoittuihan se liittoutuneiden uhkaavan maihinnousun ja paikallisten vastarintaliikkeiden aikaan idässä, jossa kommunistipartisaanit kävivät ja tekivät väijytyksiä ja sabotaasia saksalaismiehittäjiä vastaan. Himmler ilmoitti lokakuussa 1944, että myös alueilla, jotka liittoutuneet uskoivat valloittaneensa, saksalaiset ”heräisivät jatkuvasti uudelleen eloon ja kuolemaa uhmaavat vapaaehtoiset tekisivät ihmissusien tavoin tuhoa viholliselle selustasta käsin”.

Hitler kehotti sotilaitaan ” [heittäytymään] vihollisen kimppuun laumoina” kuin sudet.

YLLÄ: Natsi- Saksan ja fasistisen Italian ministerit tapaavat 1942 Hitlerin ItäPreussin päämajassa, jota sanottiin Wolfsschanzeksi (sudenpesä). ALLA: ” Wehrwolfin” merkki, saksalaisen äärioikeistolaisen sotien välisen ajan puolisotilaallisen ryhmän.