Natsi-Saksa - Elämä kolmannessa valtakunnassa
Keskitysleirit ennen sotaa
Vastustajien ja ”ei-toivottujen” vangitseminen oli avainosassa Hitlerin rakentaessa imperiumia
Keskitysleireille, joita alkoi ilmestyä Hitlerin saatua vallan 1933, sijoitettiin etupäässä natsien poliittisia vastustajia. Mutta kesällä 1934 suurin osa kommunisteista, sosiaalidemokraateista ja ammattiliittolaisista oli vapautettu valtionsyyttäjien käskystä. Siitä tuli vain lyhyt tauko, kun natsit alkoivat rakentaa tiukempaa ja tehokkaampaa leirijärjestelmää.
Sen ”lippulaiva” oli Dachau, komentajana Theodor Eicke, väkivaltainen entinen poliisi, joka toteuttama uudelleenorgnisaatio teki sellaisen vaikutuksen Ss-päällikkö Heinrich Himmleriin, että hänet nimitettiin Saksan keskitysleirien tarkastajaksi. Vuonna 1937 leirejä oli jäljellä vain neljä – Dachau, Buchenwald, Sachsenhausen ja Lichtenburg (naisten leiri) – mikä kertoi, miten kattavasti natsit olivat murskanneet poliittisen vastarinnan. Mutta kun natsien ote vallasta nyt oli kiistaton, he tunsivat voivansa alkaa puhdistaa Saksaa ”ei-toivotuista”, ja leireistä tuli historioitsija Richard J. Evansin sanoin ”alempirotuisten kaatopaikkoja”.
Pian leirien porteista kulki tasaisena virtana ihmisiä, jotka natsit olivat luokitelleet mustalaisiksi, prostituoiduiksi, irtolaisiksi, kerjäläisiksi, pikkurikollisiksi ja jopa pitkäaikaistyöttömiksi. Heitä pidettiin tahrana kolmannessa valtakunnassa ja kohdeltiin karusti: esimerkiksi
Buchenwaldin kuolleisuus nousi 48 vangista 2 200:sta vuonna 1937 1 235 kuolemaan 8 390 vangista vuonna 1939.
Kaksi uutta leiriä (Mauthausen ja Flossenbürg) avattiin vastaamaan kasvavaan kysyntään, ja vangit pakotettiin louhimaan kaivoksissa raaka-aineita Hitlerin visioiman tuhatvuotisen imperiumin rakentamiseksi. Vuonna 1939 natsien keskitysleireillä oli noin 21 000 vankia, kaikki Ss-vartijoiden kammottavan epäinhimillisen kohtelun armoilla. ”Olette häpeäpilkkuja ja puolustuskyvyttömiä!” uudelle ryhmälle kerrottiin heidän saapuessaan Büchenwaldiin. ”Teillä ei ole oikeuksia. Teidän kohtalonne on orjan kohtalo.”