Hän halluu tehhä kväänin kouluhaastheet itt
Elisabeth Wirkola freistaa tehhä koulun ja oppiijoitten kommunikasuunin paremaksi, muun myötä kväänin aloissa. Etnomatematikki
Yhen versuunin tästä artikkelista oli ensistä präntätty Kväänikansan päivänä 16. marsikuuta 2022. UiT Norjan arktinen universiteetti halluu kans markeerata kväänin kielipäivää, ja siksi met pränttäämä assiin uuesti kvääniksi. 26. april var det Kvensk språkdag. Denne saken er en kvensk versjon av «Hun vil gjøre kvenske skoleutfordringer om til styrker» fra markeringen av Kvenfolkets dag. Oversatt av Kainun institutti og gjengitt med forfatterens tillatelse.
Elisabeth Wirkola oon opettaajastudentti ja ottaa matematikkididaktikin masterin UiT:n opettaajakoulutuksen ja pedagogikin institutissa. Hän kasus ylös Joensuussa
Alattiossa, osittain kväänimiljöössä. Hänelä oon, niin ko monela pohjaisaloissa, monietninen tavusta. Hänen faari oli saamenlainen, ko taas muori kasus ylös sillä ette kotona puhuthiin kväänii, saamee ja norjaa. Hän tykkäs koulusta ja oli aivan tavalinen oppiija, mutta nuortenkoulussa se oli vaikkee.
– Jos sie olisit sanonu sen minule silloin ko mie olin nuortenkoulussa ette kirjoittaisin matematikkididaktin masterin, niin mie en olis uskonu sitä, sannoo Elisabeth Wirkola.
Hän tykkäs matematikista ja ymmärsi ette se oli jotaki mitä hän saattoi. Mutta hän ei ymmärtänny eikä häntä ymmäretty, osittain oman kväänitavustan tähen, uskoo hän.
Kulttuuritölmäys
– Minule ja muile tapattui kulttuuritölmäys, ristidiskursi ko aloima koulhuun. Koulun arvot ja systeemi ei ole samat ko oppiijoitten, ja silloin net puhuthaan toistensa sivvu, sannoo Wirkola.
Hän ei aivan ymmärtänny mitä hän piti tehä koulussa. Hän kasus ylös sillä ette ihminen oon praktikkari tahi teoreetikkari, harvoin kumpiki. Ja ko tunttee, ette monet faakiista, teoriista ja kouluarkipäivän esimerkiistä ei ole relevantit, niin se oon helppo mellata ittensä pois, muistelee Wirkola.
«Nämät oppiijat tehhään kovasti työtä ja het ajatelhaan kriittisesti. Se oon kullan väärti.«
Oppiijoile, kekkä oon saanheet vaikutuksii kväänin kulttuuriperinöstä, oon suuri erotus koulukulttuurin ja paikalissamfynnin kulttuurin välilä.
Hän oon itte kääntäny situasuunin kovan työn kautta, ja nyt hänestä tullee opettaaja. Osittain sen tähen, ette hän halluu anttaat toisile kevveemän kouluarkipäivän ko mitä hänelä oli.
– Mie halluisin tulla opettaajaksi ko mie havaittin, ette opettaajan tottuuet ei välttämättä olheet tottuuet, ja ette omat lujjuuet oon justhiin se lujjuus. Ei ihminen tarvitte passata “akateemisheen” diskurshiin ette olla nokko hyvä tahi nokko smartti. Sie saatat oppiit ja ymmärttäät assiita samala ko sinun kulttuuriset arvot ja näkemykset hyväksythään, sannoo hän.
Aikkoo nostaat usseita joukkoi
Wirkolan masterityö oon osa NFR-prosektii “Matematikkiopetus alkupöräiskansa- ja migrasuunikontekstiissa”, yhtheistyössä Universitetet i Søraust-Noregin kans. Prosektissa tutkithaan millä tavala eri kielet ja kulttuurit saatethaan estäät, rakenttaat tahi haastaat oppimista matematikkifaakissa. Hänen tehtävän nimi oon “Matematikki ja kulttuuri”, ja se oon siitä ette paranttaat juuri sitä mitä hän itte koki nuorena.
Hilja Lisa Huru oon Ruijan kvääniliiton entinen johtaaja, matematikin professori ja se jolla oon eesvastaus MIM-prosektista UIT:ssä. Hän sannoo ette tutkimusprosektin mooli oon löyttäät kunka met saatama ottaat enämen kiini oppiijoitten lujjuuksista matematikkiopetuksessa.
– Olletikki met halluuma nostaat joukkoi keilä oon ollu haastheita histooriin tähen täälä Norjassa, niinko kvääniilä ja saamelaisila, tahi kekkä oon justhiin tulheet maahan ja keitä met meinaama ette saatethaan kuurota paremin niin ette oppiijat sautethaan usseemat heän mooliista elämässä. Sillä ko heilä oon paljon lujii puolii sannoo hän.
Wirkola tekkee selväksi sen ette hän ei hyökkää koulun, koululaisten tahi vissiitten miljöitten tahi kulttuuritten pääle. Hän kattoo ette kunka saatethaan tehhä koulun paremaksi joileki oppiijaroikile. Hän meinaa, ette monet kväänit kannethaan kulttuurista perinttöö joka tullee näkyvhiin koulussa.
– Ei tämä jällää Pohjais-Norjaa, koko Alattioo, kaikki kväänii tahi kokonaissii kouluklassii. Mutta niile oppiijoile, keitä tämä jällää, niin minun kokemus oon ette het ei oikhein tiiä mitä het piethään tehhä koulussa. Usseesti ihminen saapi vähän muita stempeliitä, ja ei kattota tahi hyväksytä ette kulttuuri saattaa olla osa selityksestä, jos het kojethaan vaivoi koulussa, sannoo hän.
Wirkola freistaa kattoot kouluarkipäivää etnomatemaattisesta perspektiivistä, missä oppiplaana oon sama, mutta tehtävät oon aukinaiset ja kaikki piethään saattaat ratkaista net. Jos pittää oppiit budsetteeramista, esimerkiksi yhestä mukasta, niin se oon parempi jos oppiijat saahaan itte panna oman mailman tehtävhiin. Minne mukka mennee, millä kulkuneuvola menhään ja niin etheenkäsin. Silloin koulu oon enämen relevantti oppiijoile. Se oon maholinen ratkaisu sosiopoliittiselle probleemille, meinaa Wirkola:
– Tutkimuksessa missä kattot