Luova trendi löyttää oman haamun
Se ei ole juuri uusi tieto ette ihmiset ottaavat pithoon sen vähän mitä saattaavat kväänii, uutta oon se kunka paljot ihmiset sen tehđhään.
Iso joukko ihmissii jokka hakkeevat appuu ja moraalista tukkee toinen toiselta, luovat entusiastit jokka mielelä halluuvat käänttäät ommii laului ja runnoi unheetethuun salakielheen. Ja jokka sillä välin tyttyyvät käyttämhään joitaki ulosvalituita sannoi ja setninkkiitä luovan homman toppingiksi ja piristelyksi, höystöö kvääni-identiteetille. Sekä laulaaja Erika Reiersenilä ja runnoiliija Marit Barbola oon halu saađa ommii tinkkoi käänetyksi, niistä sie saat lukkeet tästä makasiinista.
Met tykkäämä siitä trendistä, vaphaasti tansattelleevasta ja aina ittevarmemasta alagenrestä minkä pithoon oon ottanu väki mikä tunttee surruu ja kaippuu sen kielen pörhään mitä net ei saateta, mutta mitä net piđettäis saattaat. Net oon vaphaat ihmiset eikä eđesvastauksessa yhđelekhään. Se ei nimittäin ole net mutta esivallat jokka katkaisthiin kväänikansan jalat. Kielen ja kulttuurin. Mitä met kaikista vähhiiten tarttema, oon niin käsketyitä ymmärttääjii jokka rukattaavat paikale sanomhaan ette nyt teilä jalka horjuu ja heti tet kompustatta, ja ottaavat ittele aikkaa opettamhaan kävelyy äiđinkielelä.
Mutta kyllä hätä keinot keksii, niin ko met niin luottavaisesti pruukkaama sannoot. Harvat oon niin sanahäđässä ko kväänit. Heiđän sanat, net kyllä oon valmhiina. Tuhanet ja taas tuhanet sanat, net halluuvat tulla löyđetyksi. Emmäkä met luulekhaan ette sanattomat kväänit löyđettäis valtakeinot heti ja laitettais issoi maanteitä. Ei, met uskoma ette net häyttyyvät alkkaat pienistä polvuista.
Ja lisäksi, mitä ihminen ennemin viskaa vetheen jos halluu saađa kallaa? Tihusilmäisen tröijyn? Vain kalaverkon? Niin se oon kansa jos halluu saalhiiksi sielui ja sydämiitä, se saalista kyllä tullee isosilmäiselläki verkola.
Tämä trendi inspireeraa meitä, ja sillä freistaama itteki. Panna yhtheen murretta ja kväänin kieltä. Runogenren jätämä sirkuleeraaville poeetiile, niile jokka kirjoittaavat sillä ette heistä jäis jälki mailmhaan. Met ennemin lähđimä miehiselle, suoralinjaiselle pyytöreisule. Missä pyyđöksheen kävi haaskoinen limericki:
En fiskegal pjokk fra vestre gokk gråt av lengsel etter diger dammok
Han heiv sin makk i hølen Bathakorva folk sa han mest sto å surra og karva
De ropte ei ole hyvae; «Åta uten krok og snor e’kke nok»