JIM MORRISON

SAATTOIKO ROCKIN KUNINGAS LA­VAS­TAA OMAN KUO­LE­MAN­SA PA­RII­SIS­SA?

Salaliittoja - - JULKKIKSET -

Pa­rii­si 4. hei­nä­kuu­ta 1971. Mo­net sa­la­liit­to­teo­ree­ti­kot ajat­te­le­vat, et­tä Morrisonin kuo­le­ma on hä­nen elä­män­sä suu­rin myyt­ti.

Mo­net us­ko­vat, et­tä maa­il­man mit­ta­kaa­vas­sa niin­kin mer­kit­tä­vän hen­ki­lön kuo­le­maan tar­vi­taan muu­ta­kin kuin sy­dä­men va­jaa­toi­min­ta. Ol­tu­aan lä­hes vii­si vuot­ta suo­sion hui­pul­la Morrison pi­ti tau­koa The Doors -yh­tyees­tä he­ti, kun oli en­sin suo­rit­ta­nut so­pi­mus­vel­voit­teen­sa Elekt­ra Record­sil­le te­ke­mäl­lä vai­kut­ta­van LA Wo­man -al­bu­min val­miik­si. The Doors oli ken­ties vä­hän tyy­ty­mä­tön hä­nen ka­toa­mi­seen­sa juu­ri sil­loin, kun le­vyn mik­sauk­sia teh­tiin, mut­ta yh­tye ei sii­tä huo­li­mat­ta kui­ten­kaan ha­jon­nut. He odot­ti­vat, et­tä hän pa­lai­si Pa­rii­sis­ta. Morrison oli kyl­läs­ty­nyt Los An­ge­le­siin ja läh­ti ha­ke­maan ins­pi­raa­tio­ta Pa­rii­sis­ta, jo­ka on ro­mant­ti­nen tai­teen ja ru­nou­den tyys­si­ja. Hän ker­toi muu­ta­mil­le ys­tä­vil­leen, et­tä ha­lusi os­taa van­han kir­kon Ete­lä-Rans­kas­ta, kun­nos­taa sen, muut­taa sin­ne py­sy­väs­ti ja mat­kus­taa Yh­dys­val­toi­hin vain sil­loin, kun työt niin edel­lyt­ti­vät. Hän ot­ti mu­kaan­sa lei­ke­kir­jo­ja, jois­sa oli ru­no­ja ja ideoi­ta, kol­me fil­mi­nau­haa, joi­ta hän oli juu­ri työs­tä­nyt, se­kä uu­den lau­lun luon­nos­tel­mia. Hän ja hä­nen pit­kä­ai­kai­nen tyt­töys­tä­vän­sä Pa­me­la Cour­son aset­tui­vat pian asu­maan Pa­rii­si­lai­seen asun­toon. Jim kir­joit­ti, joi hul­vat­to­mia mää­riä al­ko­ho­lia ja al­koi naut­tia va­pau­des­taan liik­kua ka­duil­la il­man, et­tä hä­net tun­nis­tet­tiin. Tuo­na ai­ka­na hän toi use­aan ot­tee­seen esiin tar­peen­sa löy­tää uu­den toi­min­ta-alu­een. Oli sel­vää, et­tä hän ha­lusi pois kaikesta ja pääs­tä mat­kus­ta­maan. Mor­ri­so­nis­sa al­koi nä­kyä merk­ke­jä al­ko­ho­lin ja huu­mei­den vää­rin­käy­tös­tä, ja hän oli teh­nyt ah­ke­ras­ti töi­tä mon­ta vuot­ta pe­räk­käin. Sil­ti äk­ki­kuo­le­ma, jo­ka kuo­lin­syy­tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la joh­tui sy­dä­men va­jaa­toi­min­nas­ta, tu­li mo­nil­le täy­te­nä yl­lä­tyk­se­nä. Toi­set al­koi­vat myös epäil­lä, et­tei hän ol­lut kuol­lut lain­kaan. Epäilykset vah­vis­tui­vat, kun kuo­le­maan liit­ty­viä kum­mal­li­suuk­sia al­koi pal­jas­tua.

EPÄILYKSEN VARJOSSA

Tyt­töys­tä­vä oli ai­noa Morrisonin lä­hei­nen, jo­ka nä­ki hä­net kuolleena. Sil­loin­kin, kun hä­nen kuo­le­mas­taan il­moi­tet­tiin vi­ral­li­ses­ti, osa hä­nen ys­tä­vis­tään ja su­ku­lai­sis­taan ei uskonut, et­tä hän oli kuol­lut Pa­rii­sis­sa.

PIILOSSA

Sa­la­liit­to­teo­rioi­hin kyl­läs­ty­tään yleen­sä ai­ka no­peas­ti, mut­ta Morrisonin ta­pauk­ses­sa oli joi­tain yk­sit­täi­siä seik­ko­ja, jot­ka viit­ta­si­vat sii­hen, et­tä kaikki ei ol­lut si­tä mil­tä se näyt­ti. Ruu­mii­na­vaus­ta ei teh­ty. Ihmiset, jot­ka tun­si­vat Morrisonin hy­vin, ku­ten hä­nen bän­di­ka­ve­rin­sa Ray Manza­rek, us­koi­vat hä­nen ole­van yhä elos­sa. Li­säk­si Morrison oli it­se tuo­nut esil­le, et­tä hän ha­lusi eroon rock­maa­il­mas­ta. Va­kuut­ta­vin merk­ki oli se, et­tä Pa­me­la Cour­son ker­toi Uni­ted Pres­sin toi­mit­ta­jal­le, et­tä Jim oli kli­ni­kal­la Pa­rii­sin ul­ko­puo­lel­la toi­pu­mas­sa sai­rau­des­taan. Tämä ta­pah­tui yli viik­ko hä­nen "hau­ta­jais­ten­sa" jäl­keen.

VÄIS­TÄ­MÄ­TÖN LOPPU

Elä­män­sä lop­pu­vai­hees­sa Jim Morrison oli yli­pai­noi­nen ket­ju­polt­ta­ja ja al­ko­ho­lis­ti, jon­ka elin­ta­vat oli­vat vaa­ral­li­set. Hän käyt­ti sa­man­ai­kai­ses­ti huu­mei­ta ja lää­kä­rin mää­rää­miä ast­ma­lääk­kei­tä. Kuo­le­ma sel­lai­sis­sa olo­suh­teis­sa ei ole ko­vin yl­lät­tä­vä asia.

"OSA YSTÄVISTÄ MORRISONIN EI JA USKONUTSUKULAISISTA HÄ­NEN KUOL­LEEN."

Morrison pi­ti tun­te­mat­to­muu­des­ta, jos­ta hän sai naut­tia Pa­rii­sis­sa.

The Doors he­rät­ti pal­jon kes­kus­te­lua oma­na ai­ka­naan. Joh­ti­ko tämä Morrisonin kuo­le­maan...?

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.