AVARUUSSABOTAASI
ONKO MAHDOLLISTA, ETTÄ IHMISTEN RAKENTAMAT AVARUUSALUKSET OVAT TUOMITTUJA TUHOUTUMAAN JO ENNEN KUIN NE EDES EHTIVÄT AVARUUTEEN ASTI?
Tähtiin lentäminen on aina ollut vaikea tehtävä, mutta tekeekö ihminen siitä itselleen tarpeettoman vaikeaa?
Haluaako jokin tai joku varmistaa ihmiskunnan pysymisen maassa sabotoimalla avaruuslentoja yksi toisensa jälkeen? Ongelma on Yhdysvalloissa niin laajalle levinnyt, että NASA:ssa on alettu leikkimielisesti kutsua tätä arvoituksellista tahoa nimellä "galaktisiksi pahoiksi hengiksi". Voiko asiasta laskea leikkiä vai onko kyse jostain huomattavasti pelottavammasta?
Avaruussukkuloiden tapaturmat, katoamiset ja tekniset puutteet ovat olleet niin yleisiä, että niihin sijoittaneilla yrityksillä ei ilman julkista rahoitusta olisi ollut mitään toivoa selvitä tilanteesta ehjin nahoin. Joissain tapauksissa on ollut kyse yksinkertaisista virheistä, kuten Chanllengerin traagisessa putoamisessa, jossa satelliittijärjestelmän johto paloi. Galaktiset pahat henget eivät tee eroa eri valtioiden välillä. Kaaosta on nähty niin venäläisten kuin yhdysvaltalaisten avaruusohjelmissa.
Yksi esimerkki on Hubble-teleskooppiin liittyvä fiasko. Kun kaivattu teleskooppi oli asennettu paikalleen avaruuteen, kävi ilmi, että siinä oli jokin virhe, jonka vuoksi sen lähettämät kuvat olivat huomattavasti odotettua epätarkempia. Oli tehtävä kallis korjausmatka, mutta Hubble-kuvia pidetään yhä vain valikoivien suotimien riemuvoittona, koska ne kehitettiin korvaamaan teleskoopin epätarkat kuvat, joiden piti alkujaan olla oman alansa suunnannäyttäjiä.
Toinen esimerkki on Mars Explorer -luotain vuonna 1993. Sillä piti saada kuvia Marsin mystisestä Cydonia-alueesta. Juuri kun luotain lähti matkaan Marsin pinnalle, se lakkasi toimimasta. Muiden virheiden joukossa mainittakoon myös neuvostoliiton Korabl 11, joka räjähti, Sputnik 24, joka räjähti, NASA:n Mariner 3, joka ei ikinä päässyt Marsiin asti, Mariner 8, joka syöksyi Atlanttiin ja Apollo 13 -retkikunta, jonka astronautit paloivat kuoliaaksi avaruussukkulaan. Pitkä luettelo on todiste joko järkyttävästä epäpätevyydestä tai jatkuvasta, jopa galaktisen tason sabotaasista.
VENÄLÄINEN PAINAJAINEN
Mars-retkikuntaan on kohdistunut varmaan eniten sabotaasia. Yksi huolestuttavimmista tapauksista oli Phobos-luotaimien kohtalo. Vuonna 1998 venäläiset ampuivat kummatkin luotaimet avaruuteen tutkiakseen pienempää
Marsin kahdesta kuusta. Venäläiset olivat kiinnostuneita sen epäsäännöllisestä kiertoliikkeestä, joka sai monet uskomaan, että Phobos on keinotekoinen rakennelma tai ontto taivaankappale. Ensimmäinen luotan katosi syystä tai toisesta ennen kuin se koskaan ehti Marsiin asti. Phobos 2 -pääsi perille asti, ja matkallaan pieneen kuuhun se otti kuvan lieriönmallisesta varjosta Phobos-kuun pinnalla.
Pian sen jälkeen luotain tuhoutui. Viimeisen sen lähettämän kuvan on Venäjällä kerrottu olevan aivan liian arkaluontoinen julkaistavaksi suurelle yleisölle. Samana yönä kuin luotain lähetti viimeisen kuvansa, venäläisortodoksipapit saivat käskyn saapua Phobos 2 -luotaimen valvontakeskukseen Moskovaan keskustelemaan kuvista.
MYSTISIÄ ROSKIA
Ennen kuin Mars Observer lähetettiin avaruuteen 25. syyskuuta 1992, NASA teki alukselle rutiinitarkastuksen. Siinä kävi ilmi, että luotain oli täynnä roskaa: metallilastuja, multaa, paperia, kuituja ja kipsiä. Andrew-hurrikaani oli toki riehunut alueella, mutta kaikki tuo roska ei voinut millään päätyä luotaimen sisälle yksinomaan myrskyn vaikutuksesta...
35:stä yrityksestä saavuttaa planeetta vain 12 on onnistunut. Yhdeksän alusta on yrittänyt laskeutua sen pinnalle, mutta vain kolmen niistä selvisi siitä vahingoittumattomana. Muut haaksirikkoutuivat tai räjähtivät kiertoradalla. Niilläkin, jotka pääsivät ehjänä perille, oli kaikilla jotain ongelmia. Soujourner, joka lähetettiin avaruuteen 1997, ehti lentää vain muutamia kymmeniätuhansia metrejä, kun se jo tuhoutui.