SHARON TATE

NÄYT­TE­LI­JÄN TRAA­GI­NEN MURHA HE­RÄT­TI VASTALAUSEITA SUU­RES­SA OSAS­SA MAAILMAA.

Salaliittoja - - MURHATTU VAI KADONNUT -

Elo­kuun kym­me­nen­nen vas­tai­se­na yö­nä 1969 murs­kau­tui lo­pul­li­ses­ti 1960-lu­vun suu­ri unel­ma rau­has­ta ja rak­kau­des­ta. Mo­nil­le tuota yö­tä seu­raa­va aa­mu oli yh­tä pai­na­jais­ta, kun Hol­lywood-näyt­te­li­jä Sharon Tate ja nel­jä hä­nen ys­tä­vä­tär­tään löy­det­tiin raa'as­ti mur­hat­tu­na hä­nen avio­mie­hen­sä Ro­man Po­lans­kin ko­toa. Tut­ki­jat koh­ta­si­vat kar­mai­se­van näyn saa­pues­saan asun­toon. Poik­keuk­sel­li­nen bru­taa­li murha oli teh­ty niin, et­tä uhrit oli en­sin am­mut­tu, sit­ten mu­ki­loi­tu ja lo­puk­si puu­ko­tet­tu. Koko toi­mi­tuk­ses­sa oli vah­vo­ja merk­ke­jä ri­tu­aa­li­mur­has­ta. Uh­rin omal­la ve­rel­lä oli li­säk­si kir­joi­tet­tu sei­näl­le ly­hyi­tä is­ku­lausei­ta, ku­ten "Kuo­le­ma sioil­le", "Nouse ylös", ja yh­den Beat­les-lau­lun ni­mi, "hel­ter skel­ter" vää­rin kir­joi­tet­tu­na – mikä tar­koit­taa jo­ta­kuin­kin sa­maa kuin "skal­pee­rat­tu". Yh­den uh­rin ruu­mii­seen oli kai­ver­ret­tu haa­ru­kal­la sa­na "so­ta". Haa­ruk­ka oli yhä kiin­ni ruu­mis­sa. Tie­to sii­tä, et­tä

Tate oli ras­kaa­na mur­ha­het­kel­lä, li­sä­si ih­mis­ten jär­ky­tys­tä kaik­kial­la Yh­dys­val­lois­sa, kun he nä­ki­vät, mi­ten leh­tien etusi­vuil­la kir­joi­tet­tiin, et­tä Hol­lywoo­din "kau­nii­siin kuu­lu­va" Tate ja tä­män rik­kaat ys­tä­vät­tä­ret oli teu­ras­tet­tu. Seu­raa­va­na yö­nä ta­pet­tiin kak­si uut­ta uh­ria ja leh­dis­tö ja me­diat pi­ti­vät tois­ta mur­haa ko­pio­na edel­li­ses­tä, Ka­li­for­ni­aan ja koko kan­sa­kun­taan le­vi­si pa­niik­ki. Tuo­hon ai­kaa mo­net oli­vat jo val­miik­si huo­lis­saan, kos­ka so­si­aa­li­set le­vot­to­muu­det maas­sa oli­vat li­sään­ty­neet, muun muas­sa Black Pant­her -liik­keen ja hip­pi­liik­keen ää­ri­sii­ven toi­min­nan vuok­si. Sik­si ei men­nyt ko­vin kau­an, kun­nes alettiin pu­hua, et­tä mur­hal­la oli poliittinen mo­tii­vi. Kä­si­tys vah­vis­tui, kun ra­di­kaa­li ame­rik­ka­lai­nen ter­ro­ris­ti­ryh­mä, The Weat­her­men – jo­ka oli ot­ta­nut ni­men­sä Bob Dy­la­nin Sub­ter­ra­nean Ho­me­sick Blues -lau­lun sa­nois­ta – il­moit­ti­vat, et­tä vuo­des­ta 1969 tu­li­si "haa­ru­kan vuo­si".

Sa­mal­la kan­san mur­ha­pel­ko yl­tyi ja yl­tyi, po­lii­si te­ki mur­has­ta täy­sin ir­ral­li­sen is­kun Death Val­leyn Bar­ker Ranc­hil­le, mis­sä se pyr­ki ha­jot­ta­maan suu­ren au­to­va­ras­lii­gan, jo­ka toi­mi ky­sei­sel­tä maa­ti­lal­ta kä­sin. Yksi 26 pi­dä­te­tys­tä oli Char­les Man­son. Hän oli en­sim­mäi­nen, jon­ka po­lii­si löy­si. Hän oli men­nyt kaa­pin al­le pii­loon, mut­ta hä­nen tuu­heat hiuk­sen­sa nä­kyi­vät kaa­pin al­ta ja pal­jas­ti­vat hä­net. Useim­mat rat­sian yh­tey­des­sä pi­dä­te­tyis­tä oli­vat nuo­ria nai­sia, jot­ka oli­vat paen­neet omas­ta ar­jes­taan maal­le ja muo­dos­ta­neet "Man­so­nin per­heen". He tun­tui­vat pi­tä­vän Man­so­nia mel­kein­pä va­pah­ta­ja­naan. Seu­raa­vien kuu­kausien ai­ka­na Man­so­nis­ta tu­li po­lii­sin pää­e­päil­ty. Sii­hen oli syy­nä se, et­tä yksi "Man­so­nin per­heen" ty­töis­tä – en­ti­nen strip­pa­ri ja sa­ta­nis­ti Susan At­kins – oli us­kou­tu­nut sel­li­to­ve­ril­leen, ja osit­tain sii­tä, et­tä kuu­lui­san ka­li­for­nia­lai­nen moot­to­ri­pyö­rä­jen­gi vih­ja­si asias­ta. Po­lii­sin sil­mis­sä Man­son muut­tui eris­kum­mal­li­ses­sa gu­rus­ta ja au­to­var­kaus­jen­gin po­mos­ta hen­ki­lök­si, jo­ka oli saa­nut omat kan­nat­ta­jan­sa mur­haa­maan Ta­ten ja tä­män ys­tä­vät­tä­ret.

Jou­lu­kuus­sa 1969 syyt­tä­jä Vincent Buglio­si esit­ti Man­so­nil­le syyt­teen sa­la­lii­tos­ta ja kut­sui hän­tä "hip­pien hui­puk­si". Buglio­si väit­ti Man­so­nin us­ko­van, et­tä Beat­les Whi­te Al­bum -le­vyn teks­tit ja eri­tyi­ses­ti sen kap­pa­leet Pig­gies ja Hel­ter Skel­ter – oli kir­joi­tet­tu hä­nel­le ja et­tä niis­sä hän­tä ke­ho­tet­tiin käyn­nis­tä­mään maa­il­man­lop­pu. Oi­keu­den­käyn­nin ai­ka­na syyt­tä­jä yrit­ti to­dis­taa, et­tä Man­so­nin kan­nat­ta­jat, ku­ten Susan At­kins, Lin­da Ka­sa­bian, Les­lie Lo­ui­se van Hou­ten, Pat­ricia Krenwin­kel ja Char­les

"Tex" Wat­son, oli­vat teh­neet murhan voi­dak­seen sä­lyt­tää syyn Black Pant­hers -ryh­mäl­le ja käyn­nis­tää si­ten ro­tuso­dan, jon­ka seu­rauk­se­na oli­si maa­il­man­lop­pu. Buglio­si on­nis­tui, ja vaik­ka sii­tä ei ol­lut min­kään­lais­ta näyt­töä, et­tä Man­son oli­si ol­lut edes mur­ha­pai­kan lä­het­ty­vil­lä, hän kär­sii tä­nä päi­vä­nä­kin ran­gais­tus­taan mur­has­ta. Eh­do­na­lai­seen hän voi pääs­tä ai­kai­sin­taan 2027.

VÄÄ­RIÄ SYYTÖKSIÄ?

Man­so­nin ti­lal­le teh­dys­sä rat­sias­sa po­lii­si löy­si huo­mat­ta­van mää­rän tu­lia­sei­ta, ku­ten suu­ri­ka­lii­pe­ri­sia pis­too­le­ja ja yh­den ko­ne­ki­vää­rin. Jos Man­so­nin per­he mur­ha­si Sharon Ta­ten ja tä­män vie­raat, he­rää ky­sy­mys, mik­si hä­net oli am­mut­tu pie­ni­ka­lii­pe­ri­sel­la 22 Long­horn -re­vol­ve­ril­la. Mik­si va­li­ta ase, jo­ta yleen­sä käy­te­tään ur­hei­luam­mun­taan tai pien ero­jen am­mun­taan? On ylei­ses­ti tie­dos­sa, et­tä vain kun­non so­ta­kou­lu­tuk­sen saa­neet on­nis­tu­vat sa­maan ih­mi­sen hen­gil­tä Long­hor­nil­la. Onko mah­dol­lis­ta, et­tä joku muu kuin Man­so­nin per­heen­jä­sen on­kin mur­han­nut Sharon Ta­ten ja la­vas­ta­nut Man­so­nin syyl­li­sek­si?

ETUKÄTEEN TUOMITTU

Man­so­nin oi­keu­den­käyn­nis­sä ja tuo­mios­sa oli niin pal­jon moi­tit­ta­vaa, et­tä hän oli­si to­den­nä­köi­ses­ti saa­nut oi­keu­den­mu­kai­sem­man kä­sit­te­lyn Sta­li­nin Neu­vos­to­lii­tos­sa kuin Los An­ge­le­sin oi­keu­den­käyn­nis­sä vuon­na 1970. "Man­son on syyl­li­nen", pre­si­dent­ti Ric­hard Nixon il­moit­ti jul­ki­ses­ti, vaik­ka oikeudenkäynti oli yhä kes­ken ei­kä tuo­mio­ta ol­lut luet­tu. Yleen­sä syyl­lis­tä pi­de­tään syyt­tö­mä­nä, kun­nes hä­net on to­det­tu syyl­li­sek­si, mut­ta täs­sä ta­pauk­ses­sa pe­ri­aa­tet­ta ei nou­da­tet­tu, min­kä kan­sa­kun­nan tär­kein hen­ki­lö hy­vin sel­väk­si. Se sai mo­net sa­la­liit­to­teo­ree­ti­kot va­kuut­tu­neek­si sii­tä, et­tä Man­son oli pelk­kä eri­koi­nen hah­mo, jos­ta tu­li so­pi­va syntipukki sa­la­liit­toon.

VÄÄRISTYNYTTÄ AJATTELUA

Kun ky­se on huu­me­kou­kus­sa ole­vas­ta am­mat­ti­var­kaas­ta, jo­ka ku­vit­te­lee ole­van­sa uusi Mes­sias ja asuu au­tio­maas­sa yh­des­sä kan­nat­ta­jien­sa kans­sa, jot­ka käyt­tä­vät suu­ria mää­riä eri­lai­sia hal­lusi­no­gee­ni­siä huu­mausai­nei­ta, mikä ta­han­sa sa­la­liit­to­teo­ria kuu­los­taa yh­tä so­pi­val­ta kuin murhan taustalla ole­va to­del­li­nen vää­ris­ty­nyt ajat­te­lu.

Char­les Man­son is­tuu yhä van­ki­las­sa tuo­mit­tu­na seit­se­mäs­tä mur­has­ta mu­kaan luet­tu­na Sharon Ta­ten murha.

Man­so­nin per­heen uh­ri vai suu­rem­man sa­la­lii­ton joh­to­lan­ka?

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.