WATERGATE-SKANDAALI

TIEDÄMMEKÖ OIKEASTI TOTUUDEN NIXO­NIN TUHONNEISTA TA­PAH­TU­MIS­TA?

Salaliittoja - - POLITIIKKA -

Watergate on ny­ky­ai­ko­jen tun­ne­tuin poliittinen sa­la­liit­to. Kun pal­jas­tui, et­tä epä­on­nis­tu­nut­ta sa­la­liit­toa yri­tet­tiin sa­lail­la, Ric­hard Mil­hous Nixo­nis­ta tu­li Yh­dys­val­tain en­sim­mäi­nen vi­ras­ta eron­nut pre­si­dent­ti. Ta­pah­tu­man myö­tä "sy­vä­kurk­ku" sai uu­den mer­ki­tyk­sen: sil­lä ei enää vain sek­siin liit­ty­vä mer­ki­tys vaan se tar­koit­taa sa­lai­sen tie­don tun­te­ma­ton­ta läh­det­tä. Mi­kään ny­kyi­sis­tä po­liit­ti­sis­ta skan­daa­leis­ta ei ole yh­tään mi­tään, el­lei sen pe­rään lii­te­tä lop­pu­pää­tet­tä "-ga­te".

Vuon­na 1995, kun tun­net­tu sa­la­liit­to­teo­ree­tik­ko ja elo­ku­van­te­ki­jä Oli­ver Sto­ne tuot­ti elo­ku­van Nixon, jos­sa epä­on­nis­ta pre­si­dent­tiä näyt­te­li Ant­ho­ny Hop­kins, hän ei suin­kaan ol­lut en­sim­mäi­nen, jo­ka ar­ve­li Wa­ter­ga­ten ole­van vain suu­rem­pien ja syn­kem­pien juo­nit­te­lu­jen huip­pu. Sa­moin kuin Sto­nen tois­ta sa­la­liit­toai­heis­ta elo­ku­vaa ni­mel­tä JFK, myös Nixo­nis­ta ker­to­vaa elo­ku­vaa kri­ti­soi­tiin sen hen­ki­löi­den ja koko yh­teis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen ku­vaus­ta­vas­ta. Se oli puo­les­taan sa­la­liit­to­teo­ree­ti­koil­le merk­ki sii­tä, et­tä elo­ku­van si­säl­lös­sä oli totuuden sie­men.

Wa­ter­ga­ten ta­pah­tu­mis­ta tie­de­tään pin­ta­puo­li­ses­ti hy­vin pal­jon. Nii­hin tie­toi­hin pe­rus­tuu myös skan­daa­lis­ta an­net­tu vi­ral­li­nen ver­sio, jo­ta ope­te­taan muun muas­sa kou­luis­sa. Tämä on yksi har­vois­ta sa­la­lii­tois­ta, jon­ka ope­tus­vi­ran­omai­set ovat tun­nus­ta­neet to­del­li­sek­si. Aa­mu­var­hai­sel­la 17. ke­sä­kuu­ta 1972 McCord – tii­viis­ti CIA:han kyt­kök­sis­sä ole­va mies – joh­ti nel­jän Ca­stron vas­tai­sen en­ti­sen kuu­ba­lai­sen ryh­män mur­tau­tu­maan de­mok­raat­ti­puo­lu­een pää­ma­jaan Watergate-ra­ken­nuk­seen. Miehet jäi­vät kiin­ni ja hei­dät pi­dä­tet­tiin, kun he yrit­ti­vät asen­taa sa­la­kuun­te­lu­lait­tei­ta toi­mis­ton pu­he­li­miin ja ho­tel­li­komplek­siin Was­hing­ton D.C:ssä.

Pian nos­tet­tiin syy­te myös kah­ta muuta ih­mis­tä vas­taan. Toi­nen heis­tä oli pre­si­den­tin ta­lou­del­li­nen neu­vo­nan­ta­ja ja Nixo­nin uu­del­leen­va­lin­ta­ko­mi­tean "pri­mus mo­tor" G. Gor­don Lid­dy ja toi­nen Val­koi­sen ta­lon en­ti­nen poliittinen sih­tee­ri ja en­ti­nen CIA-agent­ti E. Howard Hunt. Se, mikä aluk­si vai­kut­ti vain mi­tät­tö­mäl­tä mur­rol­ta, osoit­tau­tui tu­le­vien kuu­kausien ai­ka­na suu­rek­si po­liit­ti­sek­si skan­daa­lik­si. Nixo­nin osal­lis­tu­mi­nen sa­la­liit­toon, jol­la py­rit­tiin sa­laa­maan toi­nen sa­la­liit­to, joh­ti Yh­dys­val­tain va­ka­vim­paan pe­rus­tus­lail­li­seen krii­siin ja hui­pen­tui sii­hen, et­tä Nixon ero­si pre­si­den­tin­vi­ras­taan 9. elo­kuu­ta 1974. Wa­ter­ga­ten jäl­keen epäi­le­väi­nen mie­lia­la le­vi­si Yh­dys­val­lois­sa ja sa­la­liit­to­teo­ree­ti­kot ryh­tyi­vät sel­vit­tä­mään ta­pauk­sen yk­si­tyis­koh­tia tar­kem­min. Heil­le sel­vi­si mo­nia seik­ko­ja, jot­ka viit­ta­si­vat sii­hen, et­tä to­del­li­nen syy Nixo­nin ta­pauk­seen oli juoni, jon­ka ta­voit­tee­na oli salata totuus John F. Ken­ne­dyn mur­has­ta.

SIKOJENLAHTI

Watergate-nau­hoil­la, jot­ka oli­vat rat­kai­se­va to­dis­te Nixo­nin se­kaan­tu­mi­ses­ta al­ku­pe­räi­sen mur­ron sa­lai­luun, pre­si­dent­ti to­te­aa: "On­gel­ma on se, et­tä tämä [Watergate] nos­taa taas esiin koko sen Si­ko­jen­lah­den asian."

Pre­si­den­tin si­sä­mi­nis­te­ri John Er­lich­man, jo­ka is­tui van­ki­las­sa puo­li­tois­ta vuot­ta osal­li­suu­des­taan sa­la­liit­toon, on ker­to­nut, et­tä "Sikojenlahti" oli Nixo­nin koo­di­sa­na John F. Ken­ne­dyn mur­hal­le. Wa­ter­ga­ten kes­kei­sen toi­mi­jan E. Howard Hun­tin vaimo Dorothy Hunt saat­toi ki­ris­tää Val­kois­ta ta­loa ja vaa­tia yli mil­joo­na dol­la­ria sii­tä

hy­väs­tä, et­tä pi­täi­si suun­sa kiin­ni tie­dois­ta, jot­ka "rä­jäyt­täi­si­vät Val­koi­sen ta­lon tai­vaan tuu­liin". Mo­net sa­la­liit­to­teo­ree­ti­kot us­ko­vat jos­sain ole­van va­lo­ku­via, jois­sa mon­ta vuot­ta CIA-agent­ti­na toi­mi­nut Hunt on yksi "kol­mes­ta ker­jä­läi­ses­tä" sei­so­mas­sa ruo­ho­kum­mun pääl­lä pian sen jäl­keen, kun John F. Kennedy am­mut­tiin.

VAARALLINEN SUUN­NI­TEL­MA

Jou­lu­kuus­sa 1973 Uni­ted Air­li­ne­sin ko­ne pu­to­si Chica­gon lä­hel­lä. Mu­ka­na len­to­ko­nees­sa oli E. Howard Hun­tin vaimo Dorothy. Yksi Hun­tin Watergate-to­dis­ta­jis­ta, Char­les Coul­son, pu­hui Ti­me-lehdelle "CIA murhaaja Dorothy Hun­tis­ta". Va­li­tet­ta­vas­ti hä­nen to­tea­muk­sen­sa ei ole pel­kää vai­no­har­hai­suut­ta. Kä­vi il­mi, et­tä on­net­to­muus­len­to­ko­neen len­tä­jäl­lä oli ve­res­sään suu­ria mää­riä ka­liu­mi­sy­ani­dia, mi­tä ei voi­tu se­lit­tää mi­ten­kään muu­ten kuin, et­tä hä­net oli myr­ky­tet­ty. Dorothy Hun­til­la oli 250 000 dol­la­ria "vai­ke­ne­mis­ra­haa", kun hän nousi len­to­ko­nee­seen, mut­ta hä­nen kuol­leen ruu­miin­sa luo­ta löy­det­tiin vain 10 000 dol­la­ria.

AI­HET­TA EPÄILYKSEEN

Watergate viil­si syvän haa­van yh­dys­val­ta­lai­sen kan­san sie­luun. "Vä­hä­pä­töi­se­nä mur­to­na" al­ka­nut­ta ta­pah­tu­ma­ket­jua pi­de­tään­kin ny­kyi­sen vi­ran­omai­siin koh­dis­tu­van epä­luu­lon ja sa­la­liit­toi­hin us­ko­mi­sen al­ku­na ja juu­re­na. Ei ole ko­vin yl­lät­tä­vää, et­tä Watergate he­rät­ti jäl­leen hen­kiin Kennedy-murhaan liit­ty­vän kes­kus­te­lun.

Watergate-skandaali joh­ti Nixo­nin eroon, mi­tä yk­si­kään Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti ei ol­lut kos­kaan en­nen teh­nyt.

Suu­ri syntipukki – vai sit­ten­kin Wa­ter­ga­te­ryös­tön pää­te­ki­jä?

Mark Felt osoit­tau­tui Sy­vä­kur­kuk­si, jo­ka pal­jas­ti Wa­ter­ga­tes­kan­daa­lin.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.