TEMPPELIRITARIT
JÄRJESTÖ, JOLLA OLI HUOMATTAVASTI VALTAA JA JOKA MURSKATTIIN – TAI EI EHKÄ SITTENKÄÄN.
Ensimmäinen ristiretki, jolla läntinen kristitty maailman yritti valloittaa Palestiinan pyhät paikat takaisin muslimeilta, tehtiin vuosien 1095 ja 1099 eaa. välisenä aikana. Kun ristiretket olivat ohi, Jerusalemin pyhä kaupunki oli valloitettu ja Jerusalemin kuningaskunta perustettu.
Temppeliherrat olivat luostarissa toimiva lahko, joka perustettiin Jerusalemissa noin 1120 suojelemaan pyhiinvaeltajia, jotka saapuivat Euroopasta vierailemaan pyhään maahan. Sen perusti yhdeksän ranskalaista ritaria, ja sen alkuperäinen nimi oli Kristuksen ja Salomonin temppelin köyhät ritarit. Yhden vuosikymmenen aikana ryhmä kasvoi huomattavasti ja siitä tuli virallisesti vahvistettu kristillinen lahko, jota paavi ja kaikki Euroopan monarkiat tukivat.
Sen rahoittaja ja mies, joka määritteli käyttäytymissäännöt ja köyhyyslupauksen, joita jäsenet sitoutuvat noudattamaan, oli sisterssiläinen apotti St Bernard Clairvauxilainen. Hän oli tärkein yhtenäisen kristikunnan puolestapuhuja ja häntä kutsutaankin usein "paaviksi numero kaksi". Koska jäsenet tekivät köyhyyslupauksen ja ottivat rikkailta pyhiinvaeltajilta lahjoja, temppeliritarit rikastuivat nopeasti. Rikkaus toi mukanaan valtaa, ja ristiretkien myötä temppeliritarien vaikutusvalta Euroopassa kasvoi. Paavi Innocentius II oli vapauttanut temppeliritarit kaikista muista virallisista velvoitteista kuin paavilaitoksen omista, joten järjestö pystyi toimimaan lain yläpuolella. Sama koskemattomuus teki mahdolliseksi lainata rahaa korkeilla koroilla, ja järjestöstä tulikin merkittävä rahoituslaitos Euroopan kuningashuoneille. Samalla he muodostivat rakenteen, josta tuli myöhemmin pankki- ja rahoitusala.
Temppeliritarit pitivät salaisia tapaamisia ja suorittivat rituaaleja, ja toimivat todennäköisesti pitkälti juridisen koskemattomuutensa turvin. Pitkään on keskusteltu siitä, mitä tapaamisissa oikeasti tapahtui, mutta olipa kyse saatananpalvonnasta taikka rahoitusstrategisista keskusteluista, lopputulos on kuitenkin sama. Ranskan Filip Kaunis velkaantui 1300-luvulla temppeliherroille pahasti. Sen sijaan että olisi maksanut velkansa takaisin, hän ja paavi Kelmensi V kehittivät salajuonen, joka nakersi temppeliritarien vaikutusvaltaa. 13. lokakuuta 1307 Filip antoi käskyn vangita kaikki temppeliritarit harhaoppisina. Se tarkoitti sitä, että hän pystyi takavarikoimaan kaikki heidän rahansa ja kiduttamaan heitä, kunnes he tunnustivat syntinsä, kuten saatananpalvonnan, okkultistiset menot, ristin häpäisemisen ja sodomian. 22. maaliskuuta 1312 järjestö lakkautettiin virallisesti paavin bullalla, jolle paavi V oli antanut otsikoksi "Vox in Excelso".
HE SÄILYTTÄVÄT VALTANSA
Jo pitkään on ajateltu, että vapaamuurarit perustettiin temppeliherrojen raunioille. Monet temppeliritarit pakenivat mantereelta Skotlantiin, minne järjestön jäseniä ei seurattu. Monet uskovat, että veljeskunta on yhä olemassa joko osana vapaamuurareita tai omana erillisenä järjestönään. Temppeliritarit ovat aikojen
kuluessa tottuneet manipuloimaan hallituksia ja rahamaailmaa, joten heillä on koko ajan ollut jonkinlainen ote vallan ohjaksiin ja he toimivat yhä länsimaisen yhteiskunnan taustalla ja odottavat vain oikeaa hetkeä tullakseen jälleen esiin.
SELVÄÄ NÄYTTÖÄ
Yksi selvimmistä merkeistä, joiden mukaan temppeliherrat ovat yhä olemassa, on mystinen CIRCES International Inc. -hyväntekeväisyysjärjestö, jonka hallinnoimassa instituutissa tutkitaan temppeliherroja. Instituutti on tarkoitettu ritarillisen kasvatuksen tarjoamiseen, mutta salaliittointoilijat suhtautuvat siihen on tapansa mukaan epäileväisesti.
USKOTTAVA loppu
Ei ole mitään tarvetta kaivella temppeliritarien mysteeriä sen syvemmälle kuin tähän tosiseikkaan: ahne kuningas ja häikäilemätön paavi halusivat päästä eroon vihollisistaan, joten he keksivät kasan syytteitä, kiduttivat uhreistaan tunnustukset esiin ja lakkauttivat siten temppeliherrojen järjestön.