NSA
UNOHTAKAA AVARUUSOLIOT JA LISKOJA MUISTUTTAVAT JOHTAJAT – TODELLINEN VAARA TULEE SISÄLTÄPÄIN.
USA:n kansallinen turvallisuusvirasto National Security Agency on todennäköisesti salaliittoteoreetikkojen eniten pelkäämä taho. Ulkopuoliset mieltävät usein MJ-12:n, mafian ja harmaat vaarallisimmiksi ryhmiksi, mutta tosiasiassa NSA herättää eniten pelkoa ja epäluuloa. Syy on yksinkertainen – NSA on Yhdysvaltain sisä- ja ulkoasioista vastaava vakoilupalvelu. Se on maailman teknisesti kehittynein tiedustelupalvelu ja sen agentit valvovat Yhdysvaltain kansalaisia sekä kaikkia muita kiinnostusta herättäviä henkilöjä.
NSA:ta syytetään usein mitä erilaisimmista asioista, kuten kullan varastamisesta Fort Knoxista ja sen korvaamisesta maalatulla lyijyllä tai järjestön valta-asemaa ideoillaan uhkaavien tutkijoiden ja tietoteknikkojen kidnappaamisesta. NSA:n tiukka salassapito on saanut aikaan usein melko mielipuolisia huhuja. Useimmiten organisaatiota kuitenkin syytetään siitä, että se on sekaantunut koko maailman rahatalousjärjestelmän kontrollointiin.
NSA:n erikoisalaa on kryptografia. 90-luvun alussa virasto yritti saada niin kutsutun Clippermikrosirun hyväksytyksi standardiksi kaikelle tietojen salaamiselle. Sirussa oli yksi pieni heikkous, jota NSA pystyi käyttämään kaiken Clipper-sirulla salatun tiedon purkamiseen. Tietomme olisi siis suojassa kaikilta – paitsi viranomaisilta.
NSA on ehkä onnistunut saattamaan pankkisektorin huonoon valoon. Yritys nimeltä INSLAW – oikeustieteellisen ja sosiaalisen tutkimuksen instituutti – kehitti 1970-luvun lopussa integroidun tietokantajärjestelmän nimeltä PROMIS. Sen avulla pystyttiin yhdistämään useita erilaisia tietokantoja käyttökelpoiseksi ristiviittauksia sisältäväksi kokonaisuudeksi.
Poliisi halusi käyttää järjestelmää sekä kotiettä ulkomaisen rikollisuuden valvontaan, ja Maailmanpankin kaltaiset pankkilaitokset halusivat käyttää sitä toimivan kansainvälisen rahoitustietokannan luomiseen. Yhdysvaltojen oikeusministeriö otti järjestelmän vastaan, mutta kieltäytyi maksamasta siitä, joten INSLAW meni konkurssiin. Yritys on saanut hyväksynnän tuomioistuimelta, muttei ole saanut koskaan maksua PROMIS-järjestelmästä.
Danny Casolaro -niminen toimittaja väitti löytäneensä todisteita siitä, että NSA oli peukaloinut PROMIS-järjestelmää niin, että se sai rajoittamattoman pääsyn tietokantojen sisältöön niin halutessaan. Sen jälkeen NSA:n ja Mossadin väitetään myyneen muokatun ohjelmistoversion pankeille, ulkovalloille ja poliisiviranomaisille. Suunnitelmana oli, että NSA saisi mahdollisuuden vakoilla kokonaisia oikeuslaitoksia, julkishallintoja ja rahoitusjärjestelmiä ympäri maailman. Peukaloinnin suoritti Kalifornian pienessä intiaanireservaatissa sijaitseva Wackenhutniminen yritys, joka oli Yhdysvaltain tuomiovallan ulkopuolella.
KUMMALLINEN KUOLEMANTAPAUS
Valkoisen talon neuvonantaja Vince Foster teki itsemurhan vuonna 1993. Kuolema herätti epäilyksiä. Hän oli työskennellyt yhteyshenkilönä Systematics-yrityksessä, joka oli yksi NSA:n kavalan PROMIS-ohjelmiston myyntiin käytetyistä etuyrityksistä. Systematics pesi myös salaisesta
toiminnasta saatuja voittoja ja hankki takaoven tietoa PROMIS-järjestelmästä voidakseen tarkastella tietokantoja. Fosterin luona vieraili eräs nainen pari tuntia ennen hänen kuolemaansa, ja naisen hiusväri oli sama kuin Fosterin alusvaatteista löydettyjen hiusten väri. Patologit todistivat, että Foster oli kuolinhetkellään saanut siemensyöksyn. Alueen valvontakameroista ei löydy tallenteita, joista näkyisi, että Foster olisi poistunut rakennuksesta, mutta ruumis löydettiin Virginia-puistosta läheltä hänen autoaan.
TODISTUSAINEISTO
Bob Woodwardin kirjassa VEIL: The Secret Wars of the CIA, 1981–1987 entinen CIA-päällikkö William Casey kertoo palveluajastaan: "Olimme tunkeutuneet kansainväliseen pakkilaitokseen, jotta saisimme käsiimme useiden ulkomaisten pankkien todellisia mutta salaisia kirjanpitotietoja, ja näimme Neuvostoliiton salattuja sijoituksia."
YKSINKERTAISEMPI TAPA
Miksi INSLAW piti saattaa konkurssiin? Voisi luulla, että olisi helpompaa maksaa sopimuksen vaatima lisenssi ja neuvotella sen jälkeen ohjelmiston myyntioikeuksista edelleen. Tällöin asia olisi hoidettu herättämättä huomiota.