Bar­ba­ra van­ki­tor­nis­saan – ai­to oi­kea Täh­kä­pää

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

iko­me­dian ky­läs­sä eli nuo­ri nei­to ni­mel­tän­sä Bar­ba­ra. Nuo­ri Bar­ba­ra oli niin kau­nis ja äly­käs, et­tä hä­nes­tä pu­hut­tiin mui­ta mai­ta myö­ten. Hä­nel­lä oli pal­jon ko­si­joi­ta, jot­ka oli­vat it­se­kin rik­kai­ta ja ko­mei­ta, mut­ta hän tor­jui hei­dät kaik­ki, kos­ka hä­nel­le ei kel­van­nut se, mi­tä elä­mä hä­nel­le tar­jo­si. Hän ha­lusi teh­dä elä­mäs­sään jo­tain tär­ke­ää ja pääs­tä pit­käl­le. Useam­min ja useam­min hän ha­keu­tui kris­tit­ty­jen jouk­koon op­piak­seen li­sää uu­des­ta us­kon­nos­ta. Se ta­pah­tui vuo­den 300 tie­noil­la ai­ka­na, jol­loin oli vaa­ral­lis­ta ja jo­pa kiel­let­tyä ol­la kris­tit­ty. Hä­nen ri­kas isän­sä Dios­ku­ros ei pi­tä­nyt sii­tä, et­tä ty­tär lyöt­täy­tyi köy­hien ja kris­tit­ty­jen seu­raan ja aut­toi sai­rai­ta. Suo­jel­lak­seen hän­tä se­kä ko­si­joil­ta et­tä kris­tit­ty­jen huo­nol­ta vai­ku­tuk­sel­ta isä sul­ki tyt­tä­ren kor­ke­aan tor­niin. Niin­pä Bar­ba­ra oli usei­ta vuo­sia tor­nin van­ki­na. Hä­nel­le toi­mi­tet­tiin sin­ne ruo­kaa ja puh­tai­ta vaat­tei­ta ko­ris­sa, jon­ka hän nos­ti ylös ik­ku­nas­ta alas las­ke­man­sa köy­den avul­la. Hän is­tui ja kat­se­li ulos tor­nin kah­des­ta ik­ku­nas­ta ja ih­met­te­li, mi­ten kaik­ki kas­voi: puut, eläi­met ja ih­mi­set. Hän ym­mär­si, et­tä se oli Ju­ma­lan luo­ma mes­ta­ri­teos. Erää­nä päi­vä­nä Bar­ba­ra sai­ras­tui, ja sil­loin isä lä­het­ti pa­ran­ta­jan hä­nen luok­seen. Kun pa­ran­ta­ja saa­pui, Bar­ba­ra tun­nis­ti hä­net. Hän oli kris­tit­ty pap­pi ni­mel­tä Va­len­tin. Va­len­tin kä­vi usein sai­ras­käyn­nil­lä ja kas­toi tor­nis­sa elä­vän Bar­ba­ran kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa kris­ti­tyk­si. He kä­vi­vät pit­kiä kes­kus­te­lu­ja us­kos­ta ja opeis­ta ja hä­nen us­kon­sa vah­vis­tui en­ti­ses­tään.

NE­rää­nä ker­ta­na, kun isä oli mat­koil­la, Bar­ba­ra suos­tut­te­li muu­ra­rit te­ke­mään tor­niin kol­man­nen ik­ku­nan. Hän ha­lusi sen sym­bo­lik­si py­häs­tä kol­miyh­tey­des­tä ja sen li­säk­si hän maa­la­si lat­ti­aan ris­tin. Kun isä nä­ki sen, hän rai­vois­tui ja vaa­ti ty­tär­tään luo­pu­maa uu­des­ta us­kon­nos­taan. Isä löi hän­tä ja sul­ki hä­net si­säl­le ja pi­ti hän­tä nä­läs­sä, mut­ta Bar­ba­ra kiel­täy­tyi luo­pu­mas­ta kris­ti­nus­kos­taan. Lo­pul­ta isäl­le ei jää­nyt muu­ta kei­noa kuin an­taa oma tyt­tä­ren­sä fa­naat­ti­sen kris­tit­ty­jen vai­noa­jan pre­fek­ti Mar­ti­nia­nuk­sen kä­siin.

Ih­mi­siä pi­dä­tet­tiin ja ki­du­tet­tiin kar­mai­se­vil­la kei­noil­la, jot­ta hei­dät saa­tiin luo­pu­maan us­kos­taan. En­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä hän­tä ruos­kit­tiin. Mut­ta il­lan tul­len Jee­sus näyt­täy­tyi hä­nel­le, loh­dut­ti hän­tä ja pa­ran­si hä­nen haa­van­sa. Seu­raa­va­na päi­vä­nä hän­tä lyö­tiin lyi­jy­kuu­lil­la, pol­tet­tiin soih­duil­la ja hä­nen rin­tan­sa lei­kat­tiin ir­ti. Lo­pul­ta hä­net pa­ko­tet­tiin juok­se­maan alas­to­ma­na. Lo­pul­ta saa­pui en­ke­li, jo­ka pe­las­ti hä­net nöy­ryy­tyk­sel­tä, pa­ran­si hä­nen haa­van­sa ja peit­ti maan us­vaan niin, et­tä ku­kaan ei voi­nut enää näh­dä hän­tä.

Sil­loin Mar­ti­nia­nus vi­has­tui niin pal­jon, et­tä tuo­mit­si hä­net kuo­le­maan. Nei­don isä sai­si it­se kat­kais­ta tyt­tä­ren­sä kau­lan. Isä tart­tui ty­tär­tään pit­kis­tä hiuk­sis­ta ja ve­ti hä­net pe­räs­sään kor­keal­le kuk­ku­lal­le, nos­ti miek­kan­sa lyön­tiin ja kat­kai­sin kau­niin tyt­tä­ren­sä kau­lan. Sa­mas­sa kuu­lui voi­ma­kas uk­ko­sen­jy­ri­nä ja ky­lä­läi­set nä­ki­vät sa­la­man is­ke­vän kuk­ku­lan lael­le. Sa­la­ma osui suo­raan Dios urok­seen, jo­ka kuo­li sii­hen paik­kaan ja pa­loi tuh­kak­si. Bar­ba­ra hau­dat­tiin, ja tuon hau­dan luo­na sai­raat pa­ra­ni­vat ja py­hiin­vael­ta­jat sai­vat loh­tua ja tu­kea.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.