Py­hä Ni­ko­laus

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Nnoin vuon­na 280 Lyy­kian Pa­ta­ran kau­pun­gis­sa syn­tyi eri­tyis­laa­tui­nen lap­si. Tuo­hon ai­kaan kau­pun­ki kuu­lui Kreik­kaan, Hel­lak­seen. Lap­sen van­hem­mat Eu­fe­meus ja An­na oli­vat kris­tit­ty­jä ja hei­tä oli siu­nat­tu vau­rau­del­la. Heil­lä ei kui­ten­kaan ol­lut yh­tään las­ta. He oli­vat toi­vo­neet las­ta jo ko­vin pit­kään, ja kun sel­vi­si, et­tä An­na odot­ti las­ta, se oli kuin ih­me. Kun kä­vi il­mi, et­tä lap­si oli poi­ka, ilo oli si­tä­kin suu­rem­pi. Lap­sel­le an­net­tiin ni­mek­si Ni­ko­laus An­nan vel­jen mu­kaan, jo­ka oli My­ran piis­pa. Lap­si oli eri­tyi­sen hurs­kas. Kun vas­ta­syn­ty­nyt Ni­ko­laus oli mää­rä kyl­vet­tää en­sim­mäi­sen ker­ran, hän ava­si sil­män­sä ja nos­ti kat­seen­sa koh­ti kat­toa. Pie­net kä­tö­sen­sä hän aset­ti ris­tiin ai­van kuin oli­si ris­ti­nyt ne. Hän ha­lusi imeä vain jo­ka kes­ki­viik­ko- ja per­jan­tai as­keet­ti­ses­ti kuin Ju­ma­lan pal­ve­li­jan kuu­luu­kin. Ni­ko­laus oli kil­tein lap­si, jo­ta ku­kaan voi kos­kaan it­sel­leen toi­voa.

Per­heen on­ni lop­pui yl­lät­täen, kun kum­pi­kin van­hem­pi kuo­li rut­toon Ni­ko­lauk­sen ol­les­sa vas­ta pie­ni poi­ka. Hän muut­ti per­heen va­ro­jen kans­sa enon­sa My­ran piis­pan luo ja hä­nes­tä pi­ti tul­la pap­pi. Ni­ko­laos oli an­te­lias nuo­ri­mies, ja kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa hän ja­koi ky­län ih­mi­sil­le lah­jo­ja. Yön pi­mey­des­sä ja hil­jai­suu­des­sa hän läh­ti ulos ja vei köy­hien per­hei­den por­tail­le lah­jo­ja, ei­kä ku­kaan tien­nyt, mis­tä lah­jat oli­vat pe­räi­sin. Kun eno kuo­li, Ni­ko­laus te­ki py­hiin­vael­lus­mat­kan Egyp­tiin ja Py­hään maa­han. Ni­ko­laus ko­ki mat­kal­laan py­hiä ko­ke­muk­sia ja kan­sa va­lit­si hä­net My­ran uu­dek­si piis­pak­si. Piis­pa­na ja kau­pun­gin joh­ta­ja­na hän ot­ti eri­tyi­sen hy­vin huo­mioon köy­hät ja sai­raat. Hän jat­koi sa­lais­ten lah­jo­jen an­ta­mis­ta kau­pun­gin köy­hil­le lap­sil­le ai­na kuo­le­maan­sa as­ti.

Ih­me­öl­jy

My­ran Ni­ko­laus kuo­li 6. jou­lu­kuu­ta. Usei­den läh­tei­den mu­kaan vuon­na 345. Hä­net hau­dat­tiin Kons­tan­ti­no­po­liin, jo­ka oli sil­loi­sen Roo­man val­ta­kun­nan pää­kau­pun­ki. Siel­lä pa­pit huo­ma­si­vat, et­tä ar­kus­ta, jon­ka si­säl­lä oli­vat Ni­ko­lauk­sen jään­nök­set, va­lui nes­tet­tä, ai­nut­laa­tuis­ta py­häin­jään­nös­tä, jo­ta kut­su­taan ”man­nak­si”. Nes­te on erään­lais­ta tuok­su­vaa öl­jyä, jol­la väi­te­tään ole­van pa­ran­ta­via vai­ku­tuk­sia.

San­ka­ri­kult­ti

Jo 400-lu­vul­la Ni­ko­lauk­sel­le ra­ken­net­tiin My­raan oma ba­si­li­ka. Hän­tä oli pi­det­ty py­hi­myk­se­nä jo vuo­si­kausia. Sin­ne ra­ken­net­tiin myös luos­ta­ri, jon­ne kaik­ki hä­nen hau­dal­leen saa­pu­vat py­hiin­vael­lus­mat­kal­le tu­li­jat oli­vat ter­ve­tul­lei­ta. Jo­kai­nen ha­lusi var­mis­taa, et­tä saa it­sel­leen pul­lon ih­me­öl­jyä. Kult­ti le­vii­si laa­jem­mal­le ja ta­ri­noi­ta ih­me­teois­ta ker­rot­tiin. Vä­hi­tel­len Ni­ko­lauk­ses­ta tu­li neit­syt Ma­rian jäl­keen suo­si­tuin py­hi­mys.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.