Oluen­pa­non tai­ko­ja

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Kaut­ta ai­ko­jen ih­mi­set ovat se­lit­tä­neet tai­ka­voi­mil­la kaik­kea si­tä, mi­tä ei­vät täy­sin ym­mär­rä. Us­kot­tiin, et­tä ju­ma­lat tai muu­ta hy­vät voi­mat aut­toi­vat hei­tä, kun jo­kin su­jui hy­vin. Oli pelk­kää tai­kuut­ta, et­tä olues­ta tu­li vah­vaa. Oluen val­mis­tuk­seen liit­tyi vii­kin­kia­jois­ta pit­käl­le 1800-lu­vul­le as­ti mo­nen­lai­sia us­ko­muk­sia ja tai­kaus­koi­sia ri­tu­aa­le­ja. Pi­mei­den voi­mien us­kot­tiin voi­van pi­la­ta oluen ja sik­si nii­tä pi­ti va­roa. Jos mys­ti­sil­le voi­mil­le an­toi uh­ri­lah­jo­ja ja ar­vos­tus­ta, ne aut­toi­vat ja te­ki­vät olues­ta hy­vää ja vah­vaa. Si­tä pi­det­tiin hy­vä­nä on­ne­na ei­kä oma­na oluen­pa­no­tai­to­na.

Oluen­val­mis­tus on yk­si tär­keim­mis­tä jou­lu­val­mis­te­luis­ta, ja jot­ta oluen­pa­no on­nis­tui­si hy­vin, sen on ta­pah­dut­ta­va oi­ke­aan ai­kaan eli juu­ri An­nan­päi­vä­nä. Oleel­li­sin­ta on, et­tä olut­ta ei pan­na päi­vän­sei­sauk­sen päi­vä­nä, kos­ka sil­loin sii­tä tu­lee kar­vas­ta. Olut­ta pan­naan kas­va­van kuun ai­kaan, kos­ka sil­loin olut­ta tu­lee enem­män, mut­ta jos tu­lee poh­joi­ses­ta, on odo­tet­ta­va tuu­len tyyn­ty­mis­tä. Jot­ta olut kä­vi­si pa­rem­min ja sii­tä tu­li­si vah­vem­paa, on huu­det­ta­va ko­vaan ää­neen hur­raa sa­mal­la, kun olut­ta pa­nee käy­mään!

Vah­di tul­ta tar­kas­ti

Tul­ta ja ah­joa on kun­nioi­tet­ta­va. Tu­li on sä­häk­kä il­keä tyyp­pi, jo­ka voi kos­taa, jos si­tä louk­kaa. Kuu­let­han, mi­ten se si­hi­see ja ri­ti­see? Se on ko­ko ajan vi­hai­nen. Tu­li ei ha­lua sam­mua ve­den voi­mas­ta ja se vi­haa syl­ke­mis­tä ja ilk­ku­mis­ta. Var­mis­ta, et­tä polt­to­puut saa­vat pa­laes­saan ol­la rau­has­sa älä­kä kos­ke tu­leen veit­sel­lä tai muil­la te­rä­vil­lä esi­neil­lä. Jos kei­tät olut­ta pa­han­tuu­li­sel­la tu­lel­la, sen vi­ha siir­tyy olu­een, ja si­tä juo­vis­ta tu­lee är­tyi­siä. Sii­tä seu­raa pelk­kää na­his­te­lua.

Hii­van lai­naa­mi­nen

Jos saa it­sel­leen toi­sel­le kuu­lu­vaa, voi saa­da it­sel­leen toi­sen ih­mi­sen on­nen. Sen vuok­si on­kin pa­ras­ta keplo­tel­la tuo jo­kin it­sel­leen niin, et­tä ku­kaan ei huo­maa. Naa­pu­rin lam­paal­ta voi lei­ka­ta sa­laa tu­pon vil­laa ja saa­da naa­pu­rin lam­ma­son­nen, naa­pu­rin hei­nä­la­dos­ta voi na­pa­ta tu­pon hei­nää ja saa­da hä­nen re­huon­nen­sa tai ano­pin kas­vis­ta voi nap­sais­ta it­sel­leen pis­tok­kaan ja muut­tua it­se­kin vi­her­peu­ka­lok­si.

Jos hai­kai­lee it­sel­leen naa­pu­rin olu­ton­nea, voi käyt­tää naa­pu­rin olut­hii­vaan, mut­ta si­tä­pä ei ole­kaan niin help­po saa­da kä­siin­sä huo­maa­mat­ta. Sil­loin voi vaik­ka pyy­tää lai­nak­si vä­hän hii­vaa, mut­ta sil­loin pi­tää muis­taa, et­tei lai­nas­ta saa kiit­tää. Kun jät­tää kiit­tä­mät­tä, si­tä voi mel­kein­pä pi­tää va­ras­ta­mi­se­na. Kun olet saa­nut hii­vaa lai­nak­si, me­ne suo­rin­ta tie­tä ko­tiin älä­kä py­säh­dy edes pis­sal­le. Muu­ten olut ei käy.

Eläi­mil­le ja hal­tioil­le oma osan­sa

Jos ha­lu­aa var­mis­taa kas­vun ja me­nes­tyk­sen tu­le­val­le vuo­del­le, on tär­ke­ää an­taa eläi­mil­le oma osan­sa jou­luo­lues­ta. Ruot­sis­sa on kaut­ta ai­kain ol­lut ta­pa­na an­taa leh­mil­le mal­las­ta jou­lu­aat­to­na tai en­sim­mäi­se­nä jou­lu­päi­vä­nä. Vas­toin­käy­mi­sil­tä voi suo­jau­tua an­ta­mal­la eläi­mil­le mal­las­ta ja suo­laa. Kun leh­mil­le an­net­tiin olut­ta en­nen kuin ne pääs­tet­tiin ke­sä­lai­tu­mel­le, se suo­ja­si nii­tä hen­gil­tä, kos­ka mal­tais­sa oli tai­ka­voi­maa.

On muis­tet­ta­va juot­taa myös hal­tioi­ta, kos­ka sil­lä ta­val­la voi var­mis­taa seu­raa­van vuo­den he­del­mäl­li­syy­den. Olut­ta kaa­de­taan pöy­dän al­le, ta­lon nur­kal­le tai na­vet­taan, kos­ka siel­lä hal­tiat liik­ku­vat. Jot­kut kaa­ta­vat jo­pa jou­luol­jil­le lo­rauk­sen vii­naa.

Olut­tyn­ny­ri suo­ja­taan te­räk­sel­lä ja ris­til­lä

Jot­ta hal­tiat ja jou­lu­vuo­hi py­sy­vät pois­sa olut­tyn­ny­rin luo­ta, sen pääl­le maa­la­taan ris­ti ter­val­la tai lii­dul­la. Tyn­ny­riä voi suo­ja­ta myös ri­pus­ta­mal­la oven yl­le jo­tain te­rä­vää, ku­ten veit­sen tai kir­veen. Olut muut­tuu oluek­si vas­ta tyn­ny­ris­sä ja si­tä pi­de­tään tai­kuu­te­na. Sik­si oluen­pa­non ai­kaan on keit­tiös­sä tai pa­ni­mos­sa ol­ta­va ko­ko ajan jo­ku pai­kal­la. Eri­tyi­sen tur­val­li­sek­si oluen val­mis­tuk­sen te­kee, jos ri­pus­taa vii­kat­teen oven­kar­min ylä­puo­lel­le oluen pa­ne­mi­sen ajak­si. Sil­loin tai­ka­voi­mat ei­vät pää­se kes­keyt­tä­mään käy­mis­tä.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.