10. Joulukuuta – Pihatonttu

Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika! Hei, tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemu raikkahin aika!

Jokaisessa talossa on oma suojelijansa, eräänlainen suojelusenkeli. Se on pieni ukkeli, jolla on parta, harmahtavat vaatteet ja pääsään punainen myssy. Häntä voisi kutsua vaikkapa tontuksi? Eri aikoina heitä on kutsuttu eri nimillä. Häntä on kutsuttu tonttu-ukoksi, pihatontuksi tai tallitontuksi, ja kuten nimikin kertoo, tonttu viihtyy talon pihapiirissä.

Vanha tonttu-ukko on sukua maahisille, ja asunut pihapiirissä aina siitä lähtien, kun tilaa alettiin raivata satoja vuosia sitten. Hän on hyvissä väleissä tilan eläinten kanssa ja erityisesti hän pitää hevosista.

Tonttu-ukko pitää puurosta ja oluesta, ja sitä hänelle tarjoillaan joka torstai vuoden ympäri tai muuten ei hyvää seuraa. Silloin hän aiheuttaa sekasotkua ja hämminkiä pihassa tai liiterissä ja voi jopa vahingoittaa eläimiä.

Nykyisin puhutaan ihan vain tontuista. Ne voivat olla joskus ilkeää väkeä, ja pitääkin olla varuillaan, koska tontut voivat kostaa monella tavoin, jos niitä ei kunnioiteta ja pidetä arvossa.

Yleensä tontut pysyttelevät piilossa, mutta niiden läsnäolon voi aistia, ja kun katselee oikein tarkkaan, saattaa nähdä vilauksen myssystä.

Kun viikingit luopuivat entisestä uskostaan ja kääntyivät kristinuskoon, tonttu ei suinkaan hypännyt kyydistä. Vaikka ei enää ollutkaan sallittua viedä torstaisin puuroa tontulle, teemme jouluna yhä niin, kun nautimme perheen ja suvun kesken riisipuuroa kanelin ja sokerin kera.