12. Joulukuuta – Vuoden pimein yö
Vuoden vaarallisin ja pisin yö on 12. joulukuuta. Siitä lähtien, kun aloimme käyttää juliaanista kalenteria 1200-luvulla, talvipäivänseisaus on tapahtunut 13. joulukuuta, ja niin toimittiin siihen asti, kunnes vuonna 1753 siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin. Tuolloin yö on niin pitkä, että eläinten on purtava narua kolme kertaa, kuten sananlasku sanoo.
Tuohon karmivaan yöhön liittyy paljon taikauskoa. Leivonnaisten on oltava valmiita, talon siisti ja villan valmiiksi karstattua ja langaksi kehrättyä. Jos näistä asioista luistaa, naispuolinen noita Lussi saapuu vaunuilla ajaen tai ratsain ja rankaisee niitä, jotka eivät kunnioita pimeyden voimia. Tuona yönä kukaan ei uskalla silloin valmistaa olutta tai leipoa.
Maatiloilla Lussia pelätään kuin pahaa henkeä ja tuhmia lapsia uhkaillaan, että Lussi tulee, jos he eivät ole kiltisti. Hän on vahva ja vahtii, että kansa noudattaa hänen sääntöjään. Jos Lussi sein sijaan huomaa, että talo on siisti ja puhdas, se jättää takan yläpuolella roikkuvaan sukkaan karkkeja.
Pitkästä yöstä alkaa uusi aika. Kaamosaika. Siitä yöstä lähtien monenlaiset pahat ja pimeät henget ovat liikkeellä. Kyse voi olla liian aikaisin tai väkivaltaisesti kuolleista ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat liian hyviä päästäkseen taivaaseen ja liian hyvä päästäkseen helvettiin. Näitä henkiä kutsuttiin usein villeiksi sotureiksi, ja monet uskoivat, että etunenässä ratsasti Jolnar. Se on Odinin joulunimi.
Ulkona on joka tapauksessa vaarallista olla, koska silloin taikavoimat voivat tulla ja kaapata ihmisen. Jos haluaa varmistaa, että hevonen saa olla yönsä rauhassa, tallinoven eteen on pantava talikko tai luuta, niin tunkeilija voi ratsastaa sillä.
”Kylmän ja synkän talven pisin yö alkaa” Almanakka vuodelta 1702