13. Jou­lu­kuu­ta – Lucian päi­vä

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Rii­musau­vas­sa: roi­hu, heh­ku­vat pih­dit, miek­ka tai voi­de­purk­ki.

”Lucian päi­vä­nä saat­toi syö­dä seit­se­män aa­mu­pa­laa, mi­kä ei ol­lut ol­len­kaan höl­möä, kos­ka se oli vii­mei­nen päi­vä en­nen paas­ton­ai­kaa”

Jos si­nä ja lä­hei­se­si sel­viät­te vuo­den vaa­ral­li­sim­mas­ta yös­tä, on syy­tä juh­lia ja oi­kein kynt­ti­löi­den ke­ra. Ruot­sis­sa vuo­den 1724 lu­kio- ja kou­lu­jär­jes­tyk­sen mu­kaan Lucian päi­vä oli syys­lu­ku­kau­den vii­mei­nen kou­lu­päi­vä. Sil­loin juh­lit­tiin va­lon juh­laa niin kou­luis­sa kuin kir­kos­sa­kin.

Sil­loin kun käy­tös­sä oli yhä ju­li­aa­ni­nen ka­len­te­ri, aja­tel­tiin, et­tä au­rin­ko las­kee 13. jou­lu­kuu­ta ja niin mer­kit­tä­vä­nä päi­vä­nä saat­toi ta­pah­tua kum­mia: Leh­mien sar­vet saat­toi­vat kään­tyä ym­pä­ri ja eläi­met pu­hui­vat kes­ke­nään heb­re­aa.

En­sim­mäi­nen tie­to Lucias­ta, jol­la oli kynt­ti­löi­tä hiuk­sis­saan, on vuo­del­ta 1764 Ruot­sin Sköv­des­tä. Lucia-pe­rin­ne al­koi Län­si-ruot­sis­ta ylim­mis­tä luo­kis­ta ja le­vi­si sii­tä muu­al­le, ai­na Suo­meen as­ti. Lucia vie­rai­li ti­loil­la, kä­vi tal­lis­sa, la­dos­sa ja tu­vas­sa, jon­ne oli ka­tet­tu run­sas aa­miais­pöy­tä. Lucian päi­vä­nä saat­toi syö­dä seit­se­män aa­mu­pa­laa, mi­kä ei ol­lut ol­len­kaan höl­möä, kos­ka se oli vii­mei­nen päi­vä en­nen paas­ton­ai­kaa. Pe­rin­teen taus­tal­la on nuo­ri nei­to, jo­ka eli Sy­ra­kusas­sa vuo­den 300 tie­noil­la. Hä­nen ni­men­sä oli Lucia, jo­ka tar­koit­taa va­loa. Hän opet­ti aja­maan pi­mey­den pois va­lon voi­mal­la.

Lucia oli ri­kas roo­ma­lais­nei­to, jon­ka äi­ti oli pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­ras. Kun Py­hä Agat­he kuu­li hä­nen ru­kouk­sen­sa ja äi­ti pa­ra­ni, Lucia luo­vut­ti ko­ko omai­suu­ten­sa köy­hil­le ja lu­pa­si omis­taa elä­män­sä Jee­suk­sel­le. Lucial­la oli kih­lat­tu, jo­ka oli odot­ta­nut nei­toa ja tä­män omai­suut­ta jo pit­kään ja rai­vos­tui kuul­les­saan pää­tök­ses­tä. Hän il­mian­toi Lucian Roo­man vi­ran­omai­sil­le ja ker­toi, et­tä hän on kris­tit­ty. Elet­tiin vuot­ta 304 ja sii­hen ai­kaan oli kiel­let­tyä ol­la kris­tit­ty. So­ti­laat saa­pui­vat Lucian luok­se ja ke­hot­ti­vat hän­tä ru­koi­le­maan kei­sa­rin ku­vaa, mut­ta hän ei suos­tu­nut vaan kiel­täy­tyi. Sil­loin so­ti­laat ha­ki­vat kak­si här­kää, joi­den oli mää­rä ve­tää nei­toa mu­kaan, mut­ta hä­rät­kään ei­vät saa­net hän­tä

hie­vah­ta­maan­kaan. So­ti­laat luo­vut­ti­vat ei­vät­kä kyen­neet pa­kot­ta­maan nei­toa tun­nus­ta­maan kei­sa­ria, jo­ten he päät­ti­vät polt­taa hä­net. He ko­ko­si­vat nei­don ym­pä­ril­le suu­ren roi­hun, mut­ta ei­vät saa­neet si­tä syt­ty­mään. Sil­loin he löi­vät Luci­aa heh­ku­vil­la pih­deil­lä ja pis­ti­vät hä­neen mie­kal­la, niin et­tä hän kuo­li. Sen jäl­keen Lucia ju­lis­tet­tiin py­hi­myk­sek­si ja ny­kyi­sin hän on pi­meän vuo­de­na­jan va­lon sym­bo­lin. Osas­sa Suo­men län­si­siä ja ete­läi­siä paik­ka­kun­tia va­li­taan jo­ka vuo­si uusi Lucia-nei­to, jol­le pue­taan kynt­te­lik­kö pää­hän ja yl­le val­koi­nen asu.

Nyt tie­de­tään, et­tä ky­se ei ole vuo­den pi­sim­mäs­tä ei­kä vaa­ral­li­sim­mas­ta yös­tä, ku­ten ku­vi­tel­tiin muu­ta­ma vuo­si­sa­ta sit­ten. Sii­tä huo­li­mat­ta lap­set pue­taan val­koi­siin asui­hin, heil­le an­ne­taan kynt­ti­lät ja lei­vo­taan Lucia-pul­lia.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.