14. Jou­lu­kuu­ta – Jou­lu­vuo­hi – jos­ta tu­li jou­lu­puk­ki

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Tä­mä on ai­noa nä­ky­mä­tön hah­mo, jo­ka lä­hes­tyy vä­hi­tel­len ko­ko jou­lu­kuun ajan. Epäi­lyt­tä­vä hah­mo, jo­ka luik­kii ta­lo­jen lie­peil­lä tark­kai­le­mas­sa ih­mis­ten toi­mia. Se on jou­lu­vuo­hi. Eh­kä se on yk­si To­rin vuo­his­ta? Ny­kyi­sin nii­tä nä­kee en­tis­tä har­vem­min ja voi­si mel­kein luul­la, et­tä ih­mi­set ovat unoh­ta­neet ne ko­ko­naan.

Jou­lu­vuo­hi oli vuo­hi­puk­ki, jo­ka ta­val­laan val­voi jou­lu­val­mis­te­lu­ja. Se var­mis­ti, et­tä kaik­ki sii­vo­taan hy­vin ja et­tä kai­kil­la oli uu­det vaat­teet jou­luk­si. Vä­hin­tään yk­si uusi vaa­te­kap­pa­le pi­ti ol­la, ol­koon­pa vaik­ka vain uu­den jou­lusu­kat. Li­säk­si hän tar­kis­ti, ovat­ko lap­set ol­leet kilt­te­jä toi­sil­leen ja aut­toi­vat­ko he jou­lu­val­mis­te­luis­sa. Jou­luil­ta­na jou­lu­puk­ki saat­toi as­tua tu­paan. Toi­si­naan per­heen nuo­ri­so no­ke­si naa­man­sa ja pu­ki yl­leen muo­rin van­han pai­dan, ve­ti­vät sen pääl­le tur­kin tai pör­röi­sen pei­ton se­kä pa­ni­vat kas­voil­leen vuo­hi­naa­ma­rin. Sil­lä ta­voin he säi­kyt­ti­vät niin lap­set kuin ai­kui­set­kin. ”Il­taa tu­paan”, he virk­koi­vat. ”On­kos tääl­lä kilt­te­jä lap­sia?” ja muut yrit­ti­vät ää­nen pe­rus­teel­la ar­va­ta, ku­ka oli ky­sees­sä. Hän kat­soi ai­kuis­ten ja las­ten kor­vien taa var­mis­taak­seen, et­tä kaik­ki ovat pe­sey­ty­neet kun­nol­la. Jos tu­vas­sa oli jo­ku sut­tu­pyt­ty, hän sai kuul­la kun­nian­sa. Lo­puk­si hän tar­kis­ti, on­ko tu­paan kan­net­tu riit­tä­väs­ti vet­tä ja polt­to­pui­ta jou­luk­si. Polt­to­pui­ta kuu­lui ol­la seit­se­mää eri laa­tua. Jou­lu­pu­kil­le tar­jot­tiin ma­kei­sia ja lei­von­nai­sia ja tar­jot­tiin olut­ta, ja jos ta­los­sa oli ra­haa, hä­nel­le saa­tet­tiin su­jaut­taa ko­lik­ko mu­kaan. Hän ilah­tui eri­tyi­sen pal­jon ja lu­pa­si seu­raa­val­le vuo­del­le hy­vää vil­ja­sa­toa, jos lap­set oli­vat teh­neet ol­ki­puk­ke­ja syk­syn sa­don­kor­juun ol­jis­ta. Sii­tä on­kin syn­ty­nyt toi­nen eri­tyi­nen pe­rin­ne. Vuo­des­ta 1966 läh­tien Gäv­len Slot­tor­ge­til­le on pys­ty­tet­ty 13 met­rin kor­kui­nen ol­ki­puk­ki en­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­sun­nun­tai­na.

Mo­net lap­set pel­kä­si­vät jou­lu­vuoh­ta. Puk­ki oli ru­ma ja mo­ni kau­his­tui näh­des­sään hä­net. Erää­nä il­ta­na oveen ko­put­ti­kin ai­van uusi hah­mo. Hän oli suu­ri ja tu­ke­va, hä­nel­lä pit­kä val­koi­nen par­ta ja oli yl­lään pu­nai­nen tak­ki . Pääs­sään hä­nel­lä oli tont­tu­hat­tu, jo­ka oli myös pu­nai­nen. Hän sa­noi: ”Hy­vää il­taa tu­paan”, ja sit­ten hän ky­syi, oli­ko ta­los­sa kilt­te­jä lap­sia ai­van kuin oli­si pi­tä­nyt pilk­ka­naan jou­lu­puk­kia. Hän toi ai­kui­sil­le ja lap­sil­le lah­jo­ja tul­les­saan. Täl­lai­nen ka­ve­ri oli huo­mat­ta­vas­ti mu­ka­vam­pi vie­ras jou­lu­aat­toil­ta­na. Mut­ta mi­ten jou­lu­pu­kin nyt kä­vi­si? Hän var­maan ajat­te­li, et­tä oli­si pa­ras­ta men­nä vie­rai­sil­le jo­nain toi­se­na päi­vä­nä, ja niin­pä nuo­ret ryh­tyi­vät käy­mään vie­rai­sil­la jou­lun vä­li­päi­vi­nä ja ker­jä­tä ma­kei­sia ja kak­ku­ja.

Jou­lu­puk­ki ke­hit­tyi al­ku­jaan jou­lu­vuo­hes­ta, jo­ka tu­li ky­lään jou­lu­aat­to­na, lap­sik­si, jot­ka pu­keu­tui­vat asui­hin ja kä­vi­vät lau­la­mas­sa ih­mis­ten ovel­la.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.