14. Joulukuuta – Jouluvuohi – josta tuli joulupukki
Tämä on ainoa näkymätön hahmo, joka lähestyy vähitellen koko joulukuun ajan. Epäilyttävä hahmo, joka luikkii talojen liepeillä tarkkailemassa ihmisten toimia. Se on jouluvuohi. Ehkä se on yksi Torin vuohista? Nykyisin niitä näkee entistä harvemmin ja voisi melkein luulla, että ihmiset ovat unohtaneet ne kokonaan.
Jouluvuohi oli vuohipukki, joka tavallaan valvoi jouluvalmisteluja. Se varmisti, että kaikki siivotaan hyvin ja että kaikilla oli uudet vaatteet jouluksi. Vähintään yksi uusi vaatekappale piti olla, olkoonpa vaikka vain uuden joulusukat. Lisäksi hän tarkisti, ovatko lapset olleet kilttejä toisilleen ja auttoivatko he jouluvalmisteluissa. Jouluiltana joulupukki saattoi astua tupaan. Toisinaan perheen nuoriso nokesi naamansa ja puki ylleen muorin vanhan paidan, vetivät sen päälle turkin tai pörröisen peiton sekä panivat kasvoilleen vuohinaamarin. Sillä tavoin he säikyttivät niin lapset kuin aikuisetkin. ”Iltaa tupaan”, he virkkoivat. ”Onkos täällä kilttejä lapsia?” ja muut yrittivät äänen perusteella arvata, kuka oli kyseessä. Hän katsoi aikuisten ja lasten korvien taa varmistaakseen, että kaikki ovat peseytyneet kunnolla. Jos tuvassa oli joku suttupytty, hän sai kuulla kunniansa. Lopuksi hän tarkisti, onko tupaan kannettu riittävästi vettä ja polttopuita jouluksi. Polttopuita kuului olla seitsemää eri laatua. Joulupukille tarjottiin makeisia ja leivonnaisia ja tarjottiin olutta, ja jos talossa oli rahaa, hänelle saatettiin sujauttaa kolikko mukaan. Hän ilahtui erityisen paljon ja lupasi seuraavalle vuodelle hyvää viljasatoa, jos lapset olivat tehneet olkipukkeja syksyn sadonkorjuun oljista. Siitä onkin syntynyt toinen erityinen perinne. Vuodesta 1966 lähtien Gävlen Slottorgetille on pystytetty 13 metrin korkuinen olkipukki ensimmäisenä adventtisunnuntaina.
Monet lapset pelkäsivät jouluvuohta. Pukki oli ruma ja moni kauhistui nähdessään hänet. Eräänä iltana oveen koputtikin aivan uusi hahmo. Hän oli suuri ja tukeva, hänellä pitkä valkoinen parta ja oli yllään punainen takki . Päässään hänellä oli tonttuhattu, joka oli myös punainen. Hän sanoi: ”Hyvää iltaa tupaan”, ja sitten hän kysyi, oliko talossa kilttejä lapsia aivan kuin olisi pitänyt pilkkanaan joulupukkia. Hän toi aikuisille ja lapsille lahjoja tullessaan. Tällainen kaveri oli huomattavasti mukavampi vieras jouluaattoiltana. Mutta miten joulupukin nyt kävisi? Hän varmaan ajatteli, että olisi parasta mennä vieraisille jonain toisena päivänä, ja niinpä nuoret ryhtyivät käymään vieraisilla joulun välipäivinä ja kerjätä makeisia ja kakkuja.