Jou­lu­kuusen ta­ri­na

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

uma­la toi­vo­si, et­tä ih­mi­sil­lä oli­si ko­deis­saan jo­tain, mi­kä muis­tut­taa jou­lu­juh­lan syys­tä, ja sik­si hän lä­het­ti kol­me en­ke­li­ään et­si­mään so­pi­vaa puu­ta. Us­kon, toi­von ja rak­kau­den en­ke­lit sai­vat sen teh­tä­väk­seen.

JNe len­si­vät yli tun­tu­rien ja sa­lo­jen, yli pel­to­jen ja niit­ty­jen. Kaik­kial­la oli lun­ta ja täh­det tuik­ki­vat. Len­täes­sään ne jut­te­li­vat ja miet­ti­vät, min­kä puun va­lit­si­si­vat: ”Ha­luan va­li­ta puun,”, sa­noi us­kon en­ke­li, ”jos­sa on ris­tin­merk­ki. Sen pi­tää on suo­ra ja nous­ta koh­ti tai­vas­ta.” Toi­von en­ke­li sa­noi: ”Ha­luan puun, jo­ka on toi­von vä­ri­nen. Sen pi­tää ol­la iki­vih­reä ei­kä se saa kuih­tua. Sen pi­tää ol­la vih­reä ke­sät tal­vet.” Mut­ta rak­kau­den en­ke­li, jo­ka oli ai­na ys­tä­väl­li­nen ja lem­peä, sa­noi: ”Mi­nä et­sin puu­ta, jo­ka an­taa suo­jaa ja pii­lo­paik­ko­ja pik­ku­lin­nuil­le ja eläi­mil­le, jo­ka tuot­taa he­del­mää niil­le ruo­ak­si kyl­män tal­ven ai­ka­na.”

Lo­pul­ta he löy­si­vät puun, jo­ka vas­ta­si kaik­kien toi­vei­ta ja vaa­ti­muk­sia: kuusi­puu. Sil­lä on ris­ti jo­kai­ses­sa ok­sas­saan, se on vih­reä vuo­den ym­pä­ri, se tar­jo­aa ok­sis­tol­laan suo­jaa tai­vaan lin­nuil­le ja jä­nik­sil­lä on ti­laa sen ok­sien al­la, sen ok­siin kas­vaa kä­py­jä, joi­ta näl­käi­set voi­vat syö­dä tal­vel­la.

Kun en­ke­lit oli­vat löy­tä­neet täy­del­li­sen puun, he ha­lusi­vat an­taa sil­le lah­jan:

Us­kon en­ke­li an­toi sil­le lois­ta­vat kynt­ti­lät, jot­ta se muis­tut­tai­si maa­il­man va­los­ta.

Toi­von en­ke­li ko­ris­te­li sen en­ke­lin­hiuk­sil­la, pa­pe­ri­ko­ris­teil­la ja sy­dä­mil­lä.

Rak­kau­den en­ke­li täyt­ti puun lah­joil­la kan­nas­ta lat­vaan, jon­ne hän lo­puk­si kiin­nit­ti kul­tai­sen täh­den muis­tut­ta­maan hä­nes­tä, jo­ka oli suu­rin kai­kis­ta lah­jois­ta ja jo­ka syn­tyi jou­luil­ta­na rak­kau­des­ta meil­le kai­kil­le.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.