Joulukuusen tarina

umala toivosi, että ihmisillä olisi kodeissaan jotain, mikä muistuttaa joulujuhlan syystä, ja siksi hän lähetti kolme enkeliään etsimään sopivaa puuta. Uskon, toivon ja rakkauden enkelit saivat sen tehtäväkseen.

JNe lensivät yli tunturien ja salojen, yli peltojen ja niittyjen. Kaikkialla oli lunta ja tähdet tuikkivat. Lentäessään ne juttelivat ja miettivät, minkä puun valitsisivat: ”Haluan valita puun,”, sanoi uskon enkeli, ”jossa on ristinmerkki. Sen pitää on suora ja nousta kohti taivasta.” Toivon enkeli sanoi: ”Haluan puun, joka on toivon värinen. Sen pitää olla ikivihreä eikä se saa kuihtua. Sen pitää olla vihreä kesät talvet.” Mutta rakkauden enkeli, joka oli aina ystävällinen ja lempeä, sanoi: ”Minä etsin puuta, joka antaa suojaa ja piilopaikkoja pikkulinnuille ja eläimille, joka tuottaa hedelmää niille ruoaksi kylmän talven aikana.”

Lopulta he löysivät puun, joka vastasi kaikkien toiveita ja vaatimuksia: kuusipuu. Sillä on risti jokaisessa oksassaan, se on vihreä vuoden ympäri, se tarjoaa oksistollaan suojaa taivaan linnuille ja jäniksillä on tilaa sen oksien alla, sen oksiin kasvaa käpyjä, joita nälkäiset voivat syödä talvella.

Kun enkelit olivat löytäneet täydellisen puun, he halusivat antaa sille lahjan:

Uskon enkeli antoi sille loistavat kynttilät, jotta se muistuttaisi maailman valosta.

Toivon enkeli koristeli sen enkelinhiuksilla, paperikoristeilla ja sydämillä.

Rakkauden enkeli täytti puun lahjoilla kannasta latvaan, jonne hän lopuksi kiinnitti kultaisen tähden muistuttamaan hänestä, joka oli suurin kaikista lahjoista ja joka syntyi jouluiltana rakkaudesta meille kaikille.