21. Jou­lu­kuu­ta – Tuo­mas tu­lee­pi tuop­pi kai­na­los­sa

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Rii­musau­vas­sa on 21. jou­lu­kuu­ta olut­tyn­ny­ri, tuop­pi tai kä­si. Se on Jee­suk­sen yh­den ope­tus­lap­sen, Tuo­maan, muis­to­päi­vä, mut­ta hä­nel­lä ei to­del­li­suu­des­sa ol­lut mi­tään te­ke­mis­tä oluen­pa­non kans­sa. Rii­musau­vas­sa on öl­jy­tyn­ny­ri, kos­ka An­nan­päi­vä­nä pan­tu olut siir­ret­tiin Tuo­maan­päi­vä­nä tyn­ny­rei­hin.

Tuo­maan­päi­vä­nä pi­tää ol­la jou­lun polt­to­puut pil­kot­tu­na ja si­sään kan­net­tu­na tai muu­ten Tuo­mas tu­lee vaa­ti­maan nii­tä. Pe­rin­teen mu­kaan al­ka­vat niin sa­no­tut pe­sä­päi­vät, jol­loin tu­paan las­keu­tuu rau­ha ja le­po. Olut on pan­tu ja sa­moin kaik­ki suu­ret työt, ku­ten puun­hak­kaa­mi­nen, teu­ras­tus ja lei­von­ta on teh­ty, jo­ten on ai­ka aloit­taa jou­lu­le­po, jo­ka jat­kuu ai­na Nuu­tin­päi­vään as­ti.

Kun vuon­na 1753 alet­tiin nou­dat­taa gre­go­ri­aa­nis­ta ka­len­te­ria, tal­vi­päi­vän­sei­saus siir­tyi 21. jou­lu­kuu­ta. Kun au­rin­ko las­kee tuo­na päi­vä­nä, se on het­ken ai­van liik­ku­mat­ta ja se on rat­kai­se­vat het­ki. Jo­kien ja lam­pien ve­si muut­tuu vii­nik­si, leh­mien sar­vet voi­vat ir­ro­ta ja eläi­met pu­hu­vat heb­re­aa kes­ke­nään. Mi­kään ei saa liik­kua, sil­lä kun au­rin­ko on pai­kal­laan, kai­ken muun liik­ku­van on myös ol­ta­va pai­kal­laan. Muu­ten au­rin­ko ei pys­ty kään­ty­mään ja jou­dum­me elä­mään ikui­ses­sa pi­mey­des­sä. Sen vuok­si sil­loin ei saa keh­rä­tä ei­kä jau­haa myl­lyl­lä ei­kä an­taa hio­ma­ki­ven pyö­riä. Edes kär­ryn­pyö­rät ei­vät saa sil­loin pyö­riä, jo­ten on käy­tet­tä­vä kelk­kaa tai re­keä, jos mie­lii liik­kua muu­toin kuin ja­lan.

Tä­nä päi­vä­nä on ai­na hy­vä sää, sil­lä on ai­ka mais­taa jou­luo­lut­ta. Il­lal­la ih­mi­set kul­ke­vat ta­los­ta ta­loon mais­ta­mas­sa olut­ta, jo­ta on pan­tu ta­lois­sa.

Var­muu­den vuok­si vä­hän olut­ta kaa­de­taan ai­na lie­del­le, kos­ka sen sa­no­taan sil­loin ve­tä­vän pa­rem­min. Oi­keas­ti on ky­se ikiai­kai­ses­ta uh­ris­ta ju­ma­lil­le. Maan­vil­je­li­jät va­raa­vat usein sä­kil­li­sen val­kois­ta jau­hoa, jo­ta he ja­ka­vat kan­sal­le Tuo­maan­päi­vä­nä. Vas­ta­lah­jak­si voi­daan tuo­da mis­te­li­nok­sa, jo­ka tuo jou­lu­ta­loon on­nea ja va­loa. Oli­sit­ko lo­pul­ta val­mis juh­li­maan pik­ku­jou­lu­ja?

”Vä­ki kul­kee ta­los­ta ta­loon mais­te­le­mas­sa jou­luo­lut­ta”

Rii­mu­ki­ves­sä: Öl­jy­tyn­ny­ri tai tuop­pi tai kä­si, jon­ka sor­met ovat ojos­sa.

Apos­to­li Tuo­mas­ta alet­tiin kut­sua epäi­li­jäk­si, kos­ka hän ei voi­nut us­koa Jee­suk­sen nous­seen kuol­leis­ta ris­tiin­nau­lit­se­mi­sen jäl­keen. Hän ei us­ko­nut, kos­ka hän oli kos­ket­ta­nut Jee­suk­sen haa­vo­ja. Yk­si­tyis­koh­ta Ca­ra­vag­gion maa­lauk­ses­ta ”Epäi­le­vä Tuo­mas” (1601–1692).

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.