24. Joulukuuta – Jouluaatto

Pimeyden voimat, henget, velhot ja noidat. Aikoinaan ei jouluna mietitty pähkinöitä, Tuhkimoa tai Jeesuslasta. Vuoden mihinkään muuhun iltaan ei liity yhtä paljon mystiikkaa ja myyttejä kuin jouluyöhön, ja silloin oli tapana ampua ilmaan, jotta pahat henget pysyvät loitolla. Joka laaksossa ja kukkulalla ammuttiin illan tullen kolme laukausta eikä silloin ollut vielä kirkonkelloilla mitään sijaa jouluna. Tietyt joulun tavat elävät yhä monien muiden perinteiden rinnalla. Meillä syödään puuroa ja Ruotsissa kinkun paistinliemeen kastettua leipää, pysytellään kotona ja juhlistetaan joulua perheen ja ystävien seurassa. Jotkin meidän vanhoista jouluperinteistä ovat yli tuhat vuotta vanhoja ja sitäkin vanhempia.

Yksi ikivanhoista tavoista on se, että kun joulun polttopuut on kannettu sisään, on puhdistettava liesi. Se oli isännän tehtävä, ja kun hän tehnyt sen, emäntä tarjosi hänelle tujauksen viinaa. Kello kahdeltatoista ruoka-aika ja silloin nostettiin joululyhde. Se nostettiin korkealle pitkän kepin nokassa niin, että Torin pukki pääsi syömään sitä ja Odinin hevonen kaikkine seuralaisineen voisi pysähtyä tilan pihapiirissä. Kun lyhde oli nostettu, voitiin lopulta käydä käsiksi ruokaan. Sen jälkeen piti olla hiljaa, ettei tonttu suutu. Myöhemmin päivällä tontulle tarjoiltiin sekä joulupuuroa että jouluolutta.

Isännän viimeinen tehtävä ennen nukkumaanmenoa jouluaattoiltana oli piirtää talon tilan kaikkiin oviin tervalla, hiilellä tai verellä risti. Myös eläimiin piirrettiin risti. Liiterin oven yläpuolella oli yhä kirves seinässä ja varmuuden vuoksi tulvan oven yläpuolelle saatettiin ripustaa vielä ase. Se oli tarkoitettu suojaamaan talonväkeä kaikilta pimeyden voimilta.