Lop­piais­noi­ta La Be­fa­na

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Be­fa­nan ta­ri­na on yli tu­hat vuot­ta van­ha ja kuu­lu­nut Ita­lias­sa las­ten jou­lu­pe­rin­tei­siin rin­tei­siin jo pit­kään. Hän on jou­lu­ton­tun nais­puo­li­nen puo­li­nen vas­ti­ne, mut­ta La Be­fa­nal­la on eri­lai­nen ilai­nen his­to­ria. Se on ta­ri­na kol­mes­ta tie­tä­jäs­tä, etä­jäs­tä, jot­ka läh­ti­vät ko­ti­maas­taan mu­ka­naan eri­tyi­siä siä lah­jo­ja vas­ta­syn­ty­neel­le ku­nin­kaal­le: kul­taa, suit­suk­kei­ta kkei­ta ja mir­ha­mia. Tie­tä­jät kul­ki­vat mo­nien mai­den kaut­ta op­paa­naan täh­ti, ja jo­kai­ses­sa kau­pun­gis­sa, jon­ka lä­pi he kul­ki­vat, ih­mi­set juok­si­vat ta­paa­maan hei­tä itä ja seu­ra­si hei­tä mat­kal­le. Van­ha nai­nen ei kui­ten­kaan läh­te­nyt seu­raa­maan tie­tä­jiä. Hä­nel­lä oli niin pal­jon ko­ti­töi­tä teh­tä­vä­nään, mut­ta hän lu­pa­si seu­ra­ta pe­räs­sä ssä he­ti, kun vain eh­ti­si. Seu­raa­va­na päi­vä­nä hän oi­val­si, et­tä hä­nen oli­si pi­tä­nyt jät­tää ko­ti­työt sik­seen, ja niin­pä ä hän läh­ti tie­tä­jien pe­rään mu­ka­naan omia lah­jo­ja las­ta a var­ten. Mut­ta oli jo myö­häis­tä, ja tie­tä­jät oli­vat jo eh­ti­neet lii­an kau­as.

Sii­tä päi­väs­tä läh­tien tuo van­ha nai­nen on tun­net­tu ni­mel­lä ”La Be­fa­na”. Tam­mi­kuun kuu­den­nen en päi­vän il­ta­na hän len­tää ta­los­ta ta­soon van­han luu­tan­sa utan­sa pääl­lä ja kul­jet­taa mu­ka­naan lah­jo­ja, joi­ta hän ei kos­kaan vie­nyt vas­ta­syn­ty­neel­le ku­nin­kaal­le. Hän on n ai­van mus­ta, kos­ka piip­pu­jen no­ki on tah­ri­nut hä­net, änet, ja näyt­tää ai­van noi­dal­ta. Lap­set odot­ta­vat hän­tä in­nois­saan ois­saan ja jän­nit­ty­nei­nä. He ri­pus­ta­vat ta­kan reu­naan neu­le­su­kan ja kir­joit­ta­vat hän­tä var­ten la­pul­le pit­kiä toi­ve­lis­to­ja. ive­lis­to­ja. Jos lap­set ovat ol­leet tuh­mia, su­kas­ta löy­tyy y si­pu­lia, val­ko­si­pu­lia ja hii­liä.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.