Knud La­vard

Taianomainen Joulu - - Sisältö -

Kun Knud La­vard syn­tyi ku­nin­kaan po­jak­si noin vuon­na 1096 Sjæl­lan­din Ros­kil­des­sa, hä­nen van­hem­mis­taan Erik Ei­je­go­dis­ta ja Bo­di­li­lis­ta oli juu­ri tul­lut Tans­kan hal­lit­si­ja­pa­ri. Koh­ta­lok­kaas­ti en­na­koi­den he an­toi­vat po­jal­le ni­men isän vel­jen ku­nin­gas Knud IV mu­kaan, jo­ka oli kuol­lut kym­me­nen vuot­ta ai­kai­sem­min. Kun Knud oli kuusi­vuo­tias, ku­nin­gas Erik ja ku­nin­ga­tar Bo­dil läh­ti­vät py­hiin­vael­lus­mat­kal­le Py­hään maa­han. He ot­ti­vat pie­nen Knu­din mu­kaan­sa, mut­ta jät­ti­vät hä­net mah­ta­val­le jaar­li Sk­jalm Hvi­del­le hoi­toon. Ku­nin­gas ja ku­nin­ga­tar ei­vät kos­kaan pa­lan­neet py­häl­tä mat­kal­taan, ja pie­ni or­vok­si jää­nyt ku­nin­kaan­poi­ka kas­voi isok­si Hvi­den su­vun ho­teis­sa. Hä­nen se­däs­tään Nii­los­ta ja Ruot­sin Margre­te Fred­kul­las­ta tu­li Tans­kan uusi hal­lit­si­ja­pa­ri.

Kun Knud oli kuusi­tois­ta­vuo­tia, hä­net lä­he­tet­tiin Sak­saan saa­maan se­kä po­liit­tis­ta et­tä so­ti­laal­lis­ta kou­lu­tus­ta. Hän asui siel­lä hert­tua Lot­ha­rin (myö­hem­min kei­sa­ri Lot­har III) luo­na. Knud pää­si ko­ke­maan ai­van eri­lai­sen kult­tuu­rin ja elä­män­ta­van kuin ko­ti­maas­saan rie­hu­vien vii­kin­kien elin­ta­vat.

Vuo­den 1114 tie­noil­la Knud pa­la­si ta­kai­sin Tans­kaan, kaa­ok­ses­sa ole­vaan ko­ti­maa­han­sa. Vii­kin­git rie­hui­vat ryös­tö­ret­kil­lään Tans­kas­sa ei­kä ku­kaan ol­lut tur­vas­sa. Ku­nin­gas Nii­lol­la oli vai­keuk­sia hal­li­ta maa­ta ja hän ot­ti ilol­la vas­taan vel­jen­poi­kan­sa avun. Nuo­ri Knud ot­ti Jyl­lan­din ete­lä­puo­li­sen jaar­li­kun­nan hal­lin­taan­sa ja sai ti­lan­teen pian rau­hoit­tu­maan.

Teh­tä­vä ra­jan­var­ti­ja­na oli vaa­ti­va, mut­ta Knud oli tai­ta­va ja oi­keu­den­mu­kai­nen joh­ta­ja, jo­ka suh­tau­tui sa­mal­la ta­val­la niin köy­hiin kuin rik­kai­siin­kin. Ker­ro­taan, et­tä eräs ri­kas mies tuo­mit­tiin kuo­le­maan te­ke­mis­tään ryös­tö­ret­kis­tä. Hän kään­tyi Knu­din puo­leen ja anoi ar­mah­dus­ta sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä oli niin kor­kea-ar­vois­ta su­kua. Knud vas­ta­si, et­tä hä­net hir­tet­täi­siin sii­nä ta­pauk­ses­sa kor­keam­mas­sa hir­si­puus­sa kuin muut ryö­vä­rit. Maan­sa joh­ta­ja­na hän ke­hit­ti puo­lus­tus­ta ja ra­ken­si val­li­hau­to­ja ja lin­noi­tus­tor­ne­ja, jol­lai­sia ei Tans­kas­sa ol­lut en­nen näh­ty.

Knu­dia pi­det­tiin maan­sa pe­las­ta­ja­na ja hä­nel­le myön­net­tiin an­glo­sak­si­nen ar­vo­ni­mi La­vard, jo­ka on tans­kan­kie­li­nen vas­ti­ne englan­nin sa­nal­le ”lord”. Se tar­koit­taa al­ku­jaan maan­vil­je­li­jää tai ti­lal­lis­ta. Hän oli pe­ri­nyt val­ta­via omai­suuk­sia van­hem­mil­taan ja ri­kas­tui en­ti­ses­tään men­ty­ään nai­mi­siin In­ger­bor­gin kans­sa, jo­ka oli ve­nä­läi­sen suur­ruh­ti­naan ty­tär ja ku­nin­ga­tar Mar­ga­re­tan si­sa­ren­ty­tär.

Knud La­vard tu­li hy­vin toi­meen Tans­kan ku­nin­gas­huo­neen ngas­huo­neen en en­tis­te­nen­tist en­tis­ten vi­hol­lis­ten, ven­dien kans­sa ja hal­lit­si maa­taan Sles­vi­gis­tä k kä­sin. Kun ven­dien ku­nin­gas Hen­ri kuo­li vuon­na 1127, Knud d os­tin it­sel­leen v ven­dien en­dien hal­lit­se­man alu­een län­ti­sen puo­len en­ti­sel­tä kas­vat­ti-isäl­tään, at­ti- isäl­tään, juur juu­ri ri Sak­san kei­sa­rik­si nous­seel­ta Lot­ha­ril­ta. Sil­lä ta­voin Tans­kan saa­tiin ai­kaan r rau­ha ja jär­jes­tys ete­läi­siin naa­pu­ri­mai­hin näh­den. Kei­sa­ri Lot­har III tun­nu tun­nus­ti us­ti Knud La­var­din ole­van ven­dien län­ti­sen alu­een ku­nin­kaak­si. aak­si.

Knud La­vard tun­net­tiin ko­meas­ta a ja kau­nis­ta ul­ko­näös­tään u ja yl­vääs­tä ja ri­ta­ril­li­ses­ta käy­tök­ses­tään, me­ni­pä pä hän min­ne vain. Hän ja­koi au­liis­ti oas­taan näl­kää nä­ke­vil­le, vil­le, ja erään ker­ran hän lah­joit­ti oman viit­tan­sa pa­le­le­val­le ker­jä­läi­sel­le. Hy­vil­lä joh­ta­jan­tai­doil­laan, llaan, kau­no­pu­hei­suu­del­laan ja tai­ta­vuu­del­laan el­laan Knud La­vard oli maan­mies­ten­sä ylä­puo­lel­la puo­lel­la ja hän­tä ihai­li­vat niin köy­hät kuin rik­kaat­kin. kaat­kin.

Hän­tä pi­det­tiin niin suu­res­sa ar­vos­sa, et­tä hä­nen se­tän­sä ku­nin­gas Nii­lo tu­li hä­nel­le ka­teel­li­sek­si ja al­koi pi­tää hän­tä kil­pai­li­ja­naan. Ku­nin­gas Nii­lo ja hä­nen poi­kan­sa Mau­nu oli­vat huo­lis­saan val­tais­tui­men ase­mas­ta ja pu­noi­vat juo­nen Knud La­var­dia vas­taan. Hei­nä­kuus­sa 1130 ku­nin­gas kut­sui kaik­ki val­ta­kun­nan suur­mie­het Ros­kil­deen jou­lu­juh­laan. Knud oli tie­tys­ti yk­si juh­laan saa­pu­vis­ta ja luot­ti täy­sin ku­nin­kaal­li­siin su­ku­lai­siin­sa. Hä­nen vai­mon­sa In­ge­bor­gil­la oli pa­ho­ja aa­vis­tuk­sia ja hän pyy­si, et­tä lap­set jäi­si­vät ko­tiin Sles­vi­giin hä­nen kans­saan. Hän oli vii­mei­sil­lään ras­kaa­na ja hä­nen oli mää­rä syn­nyt­tää uu­te­na­vuo­te­na. Knud läh­ti mat­kaan ja hä­nen serk­ku­na Mau­nu käyt­ti ti­lai­suut­ta hy­väk­seen pääs­täk­seen eroon kil­pai­li­jas­taan.

Knud yö­pyi Ha­ralds­te­dis­sa su­ku­lais­ten luo­na, kun vies­tin­vie­jä tu­li he­rät­tä­mään hä­net ja pyy­si mu­kaan­sa sa­lai­seen ta­paa­mi­seen met­sään. Hän sai­si ot­taa mu­kaan­sa kak­si ho­vi­mies­tä. Vies­tin­tuo­ja yrit­ti va­roit­taa Knud La­var­dia hy­räi­le­mäl­lä pal­jas­ta­vaa lau­lua, mut­ta Knud ei osan­nut aa­vis­taa mi­tään pa­haa. Met­säs­sä hän­tä odot­ti Mau­nu, jo­ka näyt­ti ole­van yk­sin pai­kal­la, ja Knud läh­ti hä­nen kans­saan pi­meäl­le po­lul­le il­man ho­vi­mie­hi­ään. Pian Mau­nu kään­tyi serk­ku­aan koh­ti ja ky­syi: ”Ke­nel­le Tans­ka kuu­luu?” Knud häm­men­tyi ja väis­ti yl­lät­ty­nee­nä taak­se­päin ei­kä eh­ti­nyt vas­ta­ta ser­kul­leen, kun tä­mä ve­ti esiin mie­kan ja hä­nen so­tu­rin­sa ryn­tä­si­vät met­säs­tä hä­nen kimp­puun­sa. Mau­nu kis­koi hä­nen viit­tan­sa alas ja kat­kai­si serk­kun­sa kau­lan sa­mal­la, kun muut tu­li­vat avuk­si ja lä­vis­ti­vät hä­nen rin­ta­ke­hän­sä kei­häil­lä. Ta­pah­tu­ma on yhä yk­si Tans­kan his­to­rian eni­ten pu­hu­tuis­ta mur­his­ta.

Se ta­pah­tui 7. tam­mi­kuu­ta 1131, lop­piais­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä. Jou­lu oli ohi ja niin myös jou­lu­rau­ha. In­ge­borg jäi les­kek­si ja syn­nyt­ti viik­koa mur­han jäl­keen Knud La­var­dil­le po­jan, jo­ka sai ni­mek­seen Val­de­mar. Ker­rot­tiin, et­tä Kun­din kuo­lin­paik­kaan syn­tyi pie­ni läh­de. Mur­ha­pai­kal­le kes­kel­le met­sää ra­ken­net­tiin pie­ni kap­pe­li ja siel­lä ker­rot­tiin ta­pah­tu­van ih­mei­tä. Oli­pa tal­vi mi­ten kyl­mä ta­han­sa, kap­pe­lin ym­pä­ril­lä maa vi­her­si ai­na ai­van kuin oli­si ol­lut ke­sä. Knu­din ruu­mis vie­tiin en­sin Ha­ralds­te­din kirk­koon ja hau­dat­tiin sin­ne, mut­ta hä­nen ark­kun­sa siir­ret­tiin myö­hem­min be­ne­dik­tii­ni­luos­ta­riin Rings­te­diin, min­ne hä­net hau­dat­tiin. Siel­lä­kin hä­nen hau­tan­sa ää­rel­lä ta­pah­tui ih­mei­tä, ja hä­nen hau­dal­leen vie­rai­le­maan tu­le­vat ih­mi­set pa­ra­ni­vat sai­rauk­sis­taan.

Knud La­var­din mur­ha ei kui­ten­kaan lo­pet­ta­nut vain jou­lu­rau­haa vaan myös ko­ko Tans­kan maan rau­han. Sil­loin al­koi 25 vuot­ta kes­tä­vä ve­ri­nen si­säl­lis­so­ta. Se päät­tyi sii­hen, et­tä Knu­din poi­ka Val­de­mar nousi Tans­kan ku­nin­kaak­si ja hä­nen an­sios­taan hä­nen isän­sä ju­lis­tet­tiin py­hi­myk­sek­si.

Py­hän Knud La­var­din muis­to­päi­vä oli 7. tam­mi­kuu­ta ja Knud IV Py­hän muis­to­päi­vä 13. tam­mi­kuu­ta. Ku­kaan ei tie­dä, kum­pi Knud ajaa jou­lun pois. Maa­laus esit­tää Py­hän Knu­din mur­haa St. Al­ba­nin kir­kos­sa. Sen on maa­lan­nut Ch­ris­tian Alb­recht von Benzon vuon­na 1843.

Knud La­var­din kun­niak­si ko­koon­tui usei­ta sa­to­ja vuo­sia kil­ta, jo­ta kut­sut­tiin hä­nen ni­men­sä mu­kaan ”knuts­gil­dek­si”. Ne var­mis­ti­vat Val­de­ma­ril­le ja hä­nen seu­raa­jil­leen ku­nin­kaal­li­sen val­lan. En­sim­mäi­sen ker­ran kil­ta ko­koon­tui Knud La­var­din hau­dal­la, mut­ta 1300-lu­vul­la hä­net vaih­det­tiin se­tään­sä Knud Py­hään, jol­loin kil­ta sai uu­den suo­je­lus­py­hi­myk­sen. On siis ole­mas­sa yh­den si­jaan kak­si Knu­dia, joi­ta juh­li­taan nuu­tin­päi­vä­nä.

Knud La­var­din muis­to­päi­vä on 7. tam­mi­kuu­ta mut­ta hä­net se­koi­tet­tiin se­tään­sä, jon­ka mu­kaan hän oli saa­nut ni­men­sä. Se­dän muis­to­päi­vä oli al­ku­jaan 13. tam­mi­kuu­ta, ja kum­pi­kin päi­vä oli ta­pa­na mer­ki­tä nor­ja­lai­siin rii­musau­voi­hin kir­veel­lä, kel­lol­la, tyn­ny­ril­lä tai vaa­ka-asen­nos­sa ole­val­la juo­ma­sar­vel­la. Tä­nä päi­vä­nä lop­puu jou­lun juh­li­mi­nen.

Pe­rus­tuu to­si­ta­ri­naanon ke­hit­ty­nyt Ta­ri­na Knud La­var­dis­ta voi­da pi­tää ei­kä si­tä enää vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na ja to­te­na. mie­les­sä tark­ka­na his­to­rial­li­ses­sa his­to­rial­li­siin en­nem­min­kin Se on poh­jau­tu­va le­gen­da. to­si­seik­koi­hin

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.