Te­ra­pi­aa ha­nas­ta

Tieteellinen opas onnellisuuteen - - Sisällys - TEKSTI: JO CARLOWE

Ku­vit­te­le tu­le­vai­suus, jos­sa ve­des­sä ole­vat ai­neet mää­rit­te­le­vät ter­vey­tem­me, käy­tök­sem­me ja mie­lia­lam­me. Se voi kuu­los­taa lai­nauk­sel­ta Al­dous Hux­leyn dys­to­pia­ro­maa­nis­ta Ul­jas uusi maa­il­ma, mut­ta aja­tus ei eh­kä ole ko­vin­kaan kau­kaa haet­tu – tut­ki­jat sel­vit­tä­vät par­hail­laan, on­ko ve­teen li­sät­tä­väl­lä li­tiu­mil­la ”it­se­mur­hia vä­hen­tä­vä vai­ku­tus”.

Tut­ki­mus juon­taa juu­ren­sa sii­tä, et­tä li­tiu­min tie­de­tään ta­saa­van mie­lia­laa. Si­tä käy­te­tään psy­kiat­rias­sa kak­si­suun­tai­sen mie­lia­la­häi­riön hoi­dos­sa. Sen te­ra­peut­ti­set omi­nai­suu­det ha­vait­tiin vuon­na 1949, ja sen las­ke­taan puo­lit­ta­neen mie­len­ter­vey­son­gel­mis­ta kär­si­vien it­se­mur­ha­ris­kin. Nyt väi­te­tään kui­ten­kin, et­tä me kaik­ki saat­tai­sim­me hyö­tyä li­tiu­mis­ta.

Vaik­ka li­tiu­min toi­min­taa ei täy­sin tun­ne­ta, useim­mat asian­tun­ti­jat us­ko­vat sen vah­vis­ta­van her­mo­so­lu­jen yh­teyk­siä mie­lia­lan sää­te­lyyn ja käyt­täy­ty­mi­seen eri­kois­tu­neil­la ai­vo­jen alueil­la. Li­tium vä­hen­tää maa­ni­suu­den, im­pul­sii­vi­suu­den ja ma­sen­nuk­sen oi­rei­ta. Jot­kut tut­ki­jat väit­tä­vät sen myös pa­ran­ta­van her­mo­vau­rioi­ta ja suo­jaa­van al­ka­val­ta de­men­tial­ta. Jo­ten nyt asian­tun­ti­jat yrit­tä­vät

Vä­hem­män mur­hia ja

it­se­mur­hia, uu­den tut­ki­muk­sen mu­kaan li­tiu­min li­sää­mi­nen ve­teen voi­si teh­dä meis­tä pal­jon

on­nel­li­sem­pia.

ko­keil­la, oli­si­ko pie­nes­tä päi­vit­täi­ses­tä li­tiu­man­nok­ses­ta ter­vey­del­lis­tä hyö­tyä, ei vain ma­sen­nuk­ses­ta kär­si­vil­le, vaan ko­ko väes­töl­le. Useim­mat meis­tä al­tis­tu­vat jo li­tiu­mil­le, kos­ka si­tä on luon­nos­taan ha­na­ve­des­sä. Mut­ta niil­lä­kin alueil­la, joil­la si­tä on ym­pä­ris­tös­sä run­saas­ti, li­tiu­min päi­vit­täis­saan­ti on noin 2 mg, kun hoi­dol­li­nen päi­vä­an­nos al­kaa 300 mg:sta.

Tuo­rees­sa liet­tua­lais­tut­ki­muk­ses­sa ha­vait­tiin yh­teys juo­ma­ve­den li­tiu­mar­vo­jen ja it­se­mur­ha­lu­ku­jen vä­lil­lä. Ylei­ses­tä juo­ma­ve­si­jär­jes­tel­mäs­tä otet­tiin näyt­tei­tä yh­dek­säs­sä ka­pun­gis­sa ym­pä­ri maa­ta, ja nii­tä ver­rat­tiin it­se­mur­ha­ti­las­toi­hin. Tut­ki­mus­ryh­mä to­te­si, et­tä ve­den kor­keam­mil­la li­tiu­mar­voil­la oli yh­teys mies­ten alem­piin it­se­mur­ha­lu­kui­hin (mut­ta ei nais­ten, yl­lät­tä­vää kyl­lä).

Sa­ma kor­re­laa­tio oli ha­vait­tu aiem­mis­sa Ja­pa­nis­sa, Itä­val­las­sa ja Yh­dys­val­lois­sa teh­dyis­sä tut­ki­muk­sis­sa. Vuon­na 1989 USA:ssa jul­kais­tiin tut­ki­mus, jos­sa sel­vi­tel­tiin juo­ma­ve­des­sä ole­van li­tiu­min ja huu­me­riip­pu­vuu­teen liit­ty­vien ri­kos­ten, it­se­mur­hien ja pi­dä­tys­ten yh­teyt­tä. Tut­ki­jat tar­kas­te­li­vat ve­den li­tiu­mar­vo­ja 27:ssä Texa­sin pii­ri­kun­nas­sa. Alu­eel­la, jon­ka li­tiu­mar­vot oli­vat kor­keim­mat, it­se­mur­ha­lu­vut oli­vat kä­sit­tä­mät­tö­mät 40 pro­sent­tia pie­nem­mät kuin al­hai­sim­pien li­tiu­mar­vo­jen alu­eel­la. Li­säk­si niis­sä pii­ri­kun­nis­sa, jois­sa ve­den li­tiu­mar­vot oli­vat kor­keim­mat, it­se­mur­hien ja rais­kaus­ten mää­rä oli ti­las­tol­li­ses­ti mer­kit­tä­väs­ti vä­häi­sem­pi.

Vuon­na 2009 ja­pa­ni­lai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa to­det­tiin, et­tä ve­den kor­keam­pi li­tium­pi­toi­suus kor­re­loi alen­tu­nei­den it­se­mur­ha­lu­ku­jen kans­sa. Vas­taa­van­lai­sia tu­lok­sia saa­tiin Itä­val­las­sa vuon­na 2011. Tut­ki­jat ot­ti­vat val­ta­kun­nal­li­ses­ti 6 460 li­tium­näy­tet­tä ja ver­ta­si­vat nii­tä it­se­mur­ha­lu­kui­hin Itä­val­lan 99 pii­ris­sä. Tu­lok­sis­sa il­me­ni jäl­leen kään­tei­nen yh­teys:

Ve­den kor­keam­mat li­tiu­mar­vot on yh­dis­tet­ty ma­ta­lam­piin it­se­mur­ha­lu­kui­hin.

mi­tä enem­män li­tiu­mia ve­des­sä, si­tä vä­hem­män it­se­mur­hia. Tu­los oli mer­kit­tä­vä sen­kin jäl­keen, kun tie­dot oli suh­teu­tet­tu so­sio­eko­no­mi­siin te­ki­jöi­hin. Tut­ki­jat to­te­si­vat, et­tä 4–15 pro­sent­tia it­se­mur­ha­lu­ku­jen maan­tie­teel­li­ses­tä vaih­te­lus­ta voi­tiin kat­soa joh­tu­van pai­kal­li­sen ha­na­ve­den eri­lai­sis­ta li­tium­mää­ris­tä.

KYLPYLÄT JA LIMSAT

Tut­ki­mus­tu­los­ten va­na­ve­des­sä jot­kut ovat eh­dot­ta­neet, et­tä li­tiu­mia pi­täi­si li­sä­tä ha­na­ve­teen, jot­ta mie­lem­me py­syi­si ta­sa­pai­nos­sa. Aja­tus sii­tä, et­tä hal­li­tuk­set peu­ka­loi­si­vat vet­tä, ja­kaa kui­ten­kin mie­li­pi­tei­tä. Pro­fes­so­ri Al­lan Young Lon­toon Psy­kiat­ri­ses­ta ins­ti­tuu­tis­ta sai tap­pouh­kauk­sia tut­kies­saan luon­nos­sa ole­van li­tiu­min vai­ku­tuk­sia hy­vin­voin­tiim­me. Ei­kä ke­mi­kaa­lien li­sää­mi­nen juo­ma­ve­teen edes ole mi­ten­kään uut­ta.

Fluo­rin li­sää­mi­nen ve­teen aloi­tet­tin USA:ssa 1940-lu­vul­la ham­pai­den rei­kiin­ty­mi­sen eh­käi­se­mi­sek­si. Ny­ky­ään suu­rin osa yh­dys­val­ta­lai­sis­ta juo vet­tä, jo­hon on li­sät­ty fluo­ria, mut­ta ISOS­SAB­RI­TAN­NIAS­SA fluo­ra­tun ve­den osuus on vain 10 pro­sent­tia. Englan­nin ter­veys­vi­ras­to ra­por­toi hil­jat­tain, et­tä fluo­ria­lueil­la ham­pai­den rei­kiin­ty­mi­nen on 28 pro­sent­tia pie­nem­pi 5-vuo­tiail­la ja 21 pro­sent­tia 12-vuo­tiail­la.

Ha­vain­not ve­des­sä ole­van li­tiu­min pa­ran­ta­vis­ta vai­ku­tuk­sis­ta ovat vie­lä van­hem­pia kuin fluo­rin. Vuo­si­na 1785–1949 Skot­lan­nin Pit­keath­ly Well­sin li­tium­pi­toi­set kylpylät oli­vat suo­sit­tu­ja ter­veys- ja ”her­mos­to-on­gel­mis­ta” kär­si­vien kes­kuu­des­sa, ja Mark Twain ja Theo­do­re Roo­se­velt kä­vi­vät Lit­hia Spring­sis­sä Geor­gias­sa Yh­dys­val­lois­sa ve­sien pa­ran­ta­vien voi­mien ta­kia.

”Lit­hia-vet­tä”, li­tium­suo­la­pi­tois­ta vet­tä, li­sät­tiin myös mo­niin suo­sit­tui­hin juo­miin ter­veys­vai­ku­tus­ten ta­kia. Yk­si juo­mis­ta oli Bib-La­bel Lit­hia­ted Le­mon-Li­me So­da – myö­hem­min ni­mel­tään 7 Up (li­tium toi il­mei­ses­ti nos­tet­ta, ”Up”, kun taas ”7” luul­ta­vas­ti ku­va­si sen ato­mi­mas­saa). 1940-lu­vul­la juo­ma­teol­li­suu­den sään­nös­muu­tos­ten ta­kia li­tium pois­tet­tiin kau­pal­li­sis­ta juo­mis­ta, kos­ka sen myr­kyl­li­syy­des­tä ol­tiin huo­lis­saan. Psy­kiat­ri­sen yh­tei­sön käyt­töön se jäi, kun sen psy­koak­tii­vi­set vai­ku­tuk­set to­det­tiin.

SEU­RAA­VA ASKEL

Eh­kä liet­tua­lais­tut­ki­mus an­taa uut­ta puh­tia kes­kus­te­luun sii­tä, pi­täi­si­kö li­tiu­mia li­sä­tä juo­ma­ve­teen, ku­ten fluo­ria Yh­dys­val­lois­sa. Täl­lä het­kel­lä li­tiu­mia ei li­sä­tä juo­ma­ve­teen mis­sään maa­il­man­kol­kas­sa väes­tön ter­vey­den­ti­lan pa­ran­ta­mi­sek­si.

Pro­fes­so­ri Youn­gin mu­kaan ”mon­ta tie­teel­lis­tä es­tet­tä” pi­tää ylit­tää, en­nen kuin sel­lai­nen aja­tus to­teu­tuu. ”Mut­ta mei­dän pi­täi­si tut­kia asi­aa”, hän sa­noo. ”Kor­keam­pien li­tium­pi­toi­suuk­sien vai­ku­tus­ta pi­tää tut­kia enem­män. El­lei juo­ma­ve­teen voi­da li­sä­tä li­tiu­mia, ih­mi­sil­le voi­tai­siin an­taa pal­jon pie­nem­piä an­nok­sia ja tut­kia nii­den vai­ku­tuk­sia pi­tem­män ai­kaa. On häm­mäs­tyt­tä­vää, et­tei si­tä jo tut­ki­ta laa­jas­ti.”

Ei siis näy­tä ko­vin­kaan to­den­nä­köi­sel­tä, et­tä li­tium­ve­des­tä tu­li­si yh­tä yleis­tä kuin 50 vuot­ta sit­ten. Mut­ta kos­ka mil­joo­na ih­mis­tä te­kee it­se­mur­han vuo­sit­tain, asi­aa kan­nat­taa ai­na­kin tut­kia.

Mi­tä ve­teen voi­tai­siin li­sä­tä, jot­ta meis­tä tu­li­si on­nel­li­sia?

OI­KEAL­LA: Vir­voi­tus­juo­ma 7Upis­sa oli en­nen li­tiu­mia. ALLA: Voi­tai­siin­ko juo­ma­ve­teen tu­le­vai­suu­des­sa li­sä­tä li­tiu­mia, jot­ta meis­tä tu­li­sion­nel­li­sem­pia?

YLINNÄ: Sii­nä vä­häs­sä ve­des­sä, mi­tä Ataca­man aa­vi­kol­la on, on pal­jon li­tiu­mia.YLLÄ: Fluo­rin li­sää­mi­nen ve­teen voi aut­taa eh­käi­se­mään ham­pai­den rei­kiin­ty­mis­tä.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland

© PressReader. All rights reserved.