KESÄMASENNUS: sama päinvastoin

Jotkut ihmiset eivät kärsi masennuksesta, kun on pimeää, vaan kun on aurinkoista.

Arviolta 5–10 prosenttia vuodenaikamasennuksesta kärsivistä masentuu kesällä. He masentuvat keväällä ja kesällä, kun päivät lämpenevät, kirkastuvat ja pitenevät. Päiväntasaajan liepeillä sijaitsevissa maissa kesämasennus on yleistä verrattuna kaamosmasennukseen, koska jälkimmäinen on harvinaista alueilla, missä on valoisaa pitkään läpi vuoden. Kesämasennuksesta kärsivät ovat ruokahaluttomia ja rauhattomia – eivät uneliaita ja apeita, kuten monet kaamosmasennuksesta kärsivät.

”Kesämasennus on paljon tuoreempi ilmiö, joka vaikuttaa suhteellisesti harvempiin ihmisiin, joten emme tiedä siitä vielä paljon”, tohtori Natasha Bijlani sanoo. ”Se saattaa liittyä lämmön aiheuttamaan stressiin.”

Jotkut psykiatrit uskovat, että kesämasennuksen aiheuttama levottomuus voi laukaista itsetuho- tai itsemurhavietin. Vuonna 2014 JAMA psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin kuolintilastoja ja säätietoja 40 vuoden ajalta Itävallassa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että itsemurhia oli tehty enemmän, kun kyseisenä ja sitä edeltävänä kymmenenä päivänä oli ollut aurinkoisempaa. Kahden aurinkoisen viikon jälkeen itsemurhaluvut kuitenkin laskivat. Asiaa ei pidä paistutella liikaa, sillä masennukseen ja itsemurhaan johtavat tekijät ovat moninaiset, mutta valon määrän ja mielenterveyden yhteys on kiinnostava.

Kuten kaamosmasennuksessakin, diagnoosi ja hoito ovat avainasemassa oireiden nujertamisessa. ”Auringonvalolle altistumisen vähentäminen ja itsensä viilentäminen uimalla sekä ilmastointi tai kylmät kylvyt voivat helpottaa oireita”, tohtori Bijlani sanoo.

YLLÄ: Vestvågøy Pohjois-Norja, jossa täydellinen kaamos kestää noin kuukauden ja pimeä aika useamman kuukauden.