Mystiikka:
Vapaamuurarit ovat herättäneet hämmennystä jo vuosisatoja.
Hämäriä rituaaleja miekkoineen ja pääkalloineen, kuuluisia jäseniä ja arvoituksellisia loosien nimiä – vapaamuurarijärjestö on herättänyt vuosisatojen ajan epäilyksiä ja ruokkinut salaliittoteorioita. Loosiveljiä on syytetty muun muassa saatananpalvonnasta ja vallankumouksien lietsomisesta.
Loosin uusi jäsen polvistui keskellä suurta loosisalia side silmillään tulevien veljiensä ympäröimänä. Juhlallisesti hän lupasi, ettei koskaan paljasta salaisuuksia, joita hänelle uskotaan. Jos niin tapahtuisi, hän hyväksyisi, että ”hänen kurkkunsa leikattaisiin, kieli revittäisiin juurinen ulos ja kätkettäisiin meren rannan hiekkaan laskuveden peitettäväksi”.
Näin tapahtui aina nykyaikoihin asti uuden jäsenen liittyessä vapaamuurarien veljeskuntaan. Nykyään jäsenet vannovat yhä loosille ikuista uskollisuutta, mutta lausutun valan sanamuoto on oletettavasti lempeämpi.
Siitä lähtien kun vapaamuurarit virallisesti perustettiin noin 300 vuotta sitten, järjestö ja siihen liittyvät salaperäiset rituaalit ja tunnukset ovat aiheuttaneet villejä arvailuja.
Jotkut uskovat, että jäsenillä on ollut sormensa pelissä käänteentekevissä historiallisissa tapahtumissa, esimerkiksi Amerikan vallankumouksessa. Toiset pitävät vapaamuurareita saatanallisena lahkona, kun taas osa pitää liikettä pelkkänä huijauksena eikä usko, että salaperäisyyden verhoon kätkeytyy mitään oleellista. Vapaamuurarien toiminnan, symbolien ja rituaalien lisäksi myös sen alkuperä on herättänyt arvailuja.
Alkuperä kätkeytyy hämärän taakse
Ei ole konkreettisia todisteita siitä, mistä vapaamuurariveljeskunta oli lähtöisin tai milloin ensimmäiset loosit saivat alkunsa. Jotkut historiantutkijat – ja vapaamuurarit itse – ovat laatineet kertomuksen keskiajan taitavimmista muurareista, jotka yhdistetyssä arkkitehdin, insinöörin ja taiteilijan roolissa rakensivat etenkin hienoja katedraaleja ja kirkkoja. Parhaat olivat erikoistuneet muovaamaan koristeita pehmeään, ”vapaaseen” kiveen. Heitä kutsuttiin ”vapaan kiven muurareiksi” tai vapaamuurareiksi.
Nimitys saattaa juontua myös muurarien nauttimasta vapaudesta. Suurilla työmailla heillä oli työmaakoppi eli loosi. Siellä muurarimestarit laativat salaiset rakennuspiirustukset. Tietoja ei vuodettu koppien ulkopuolelle, ja muurarit vartioivat visusti tietämystään. Jotta asiaan vihkiytyneet tunnistivat aina toisensa, he kehittivät koodisanoja ja salaisia käsimerkkejä.
Vapaamuurarien tiedot ja taidot olivat erittäin kysyttyjä. He kiersivät Eurooppaa ja tekivät töitä ruhtinaille, kuninkaille ja piispoille, jotka maksoivat parhaiten. Kun Britannian kuningas yritti hillitä vapaamuurarien kasvavia palkkioita, he perustivat eräänlaisen laittoman käsityöläiskillan. Työmaakopeissa kokouksissaan he sopivat suostuvansa vain kuninkaan palkkakattoa korkeampiin palkkioihin. Osa rikastui niin paljon, että pystyi ostamaan maatiloja.
Nykyajan vapaamuurareita keskiajan katedraalinrakentajien perillisinä pitävien kertomusten mukaan vapaamuurarien parissa tapahtui muutos joskus vuosina 1550–1700: Alkuaikojen ”työskentelevät vapaamuurarit” vaihtuivat valistusajan ”spekulatiivisiin vapaamuurareihin”. Mennyttä olivat karkeat työhousut ja laittomat kiltakokoukset työmaakopeissa, tilalle tulivat hienot vaatteet ja henkevämpi yhdessäolo upeissa saleissa, joissa yläluokan herrasmiehet keskustelivat ajan ongelmista – kuten Euroopan protestanttien ja katolisten verisistä kahakoista. Kukaan ei kuitenkaan osaa kertoa, miten muutos tarkalleen tapahtui. Varmaa on vain, että spekulatiiviset vapaamuurarit käyttivät keskiajan katedraalinrakentajien lailla salaisuuksia, koodikieltä ja jopa monia samoja nimityksiä ja tunnuksia.
Suurloosi kelpuutti juutalaiset
Järjestön historian jäljitettävä osa alkaa englantilaisesta astrologista, alkemistista ja historioitsijasta Elias Ashmolesta. Hän pääsi kertomansa mukaan vapaamuurariloosiin vuonna 1646 – tietenkin ”spekulatiivisena” jäsenenä, koska Ashmole ei ollut muurari.
Looseja oli siis olemassa jo 1600-luvun puolivälissä, ja kun Englannin protestantit vuonna 1688 lopullisesti löivät katoliset, koittivat paremmat ajat myös vapaamuurareille. He saivat vapaasti ilmaista ajatuksiaan uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta. Vuonna 1717 Englannin vapaamuurarit yhdistivät neljä suurinta loosiaan suurloosiksi, jonka alaisuudessa maan muut loosit toimivat. Suurloosin ensimmäinen kokous pidettiin Johannes Kastajan syntymäpäivänä 24. kesäkuuta 1717, ja vuonna 1723 Englannin vapaamuurarit laativat sääntökirjan. He vannoivat uskollisuutta uudelle protestanttiselle kuningashuoneelle ja totesivat, että loosiveljien usko oli yksityisasia, kunhan he uskoivat Jumalaan. Loosi oli näin avoin monille uskonnoille, jopa usein ylenkatsotuille juutalaisille. Vain ateisteilta pääsy oli kielletty.
Vuosina 1717–1735 vapaamuurariloosien määrä Englannissa nousi neljästä 126:een. Uutinen uudesta suurloosista levisi nopeasti koko Eurooppaan. Pian joko paikalliset tai Englannin loosien
”Juhlallisesti hän lupasi, ettei koskaan paljasta salaisuuksia, joita hänelle uskotaan.”