Matkalla Intiaan oli monia esteitä
Timurilla oli edessään 2 500 kilometriä aavikkoa, vuoria ja kuohuvia jokia, mutta hän eteni sinnikkäästi Delhiin asti.
Maaliskuussa 1398 Timur Lenk lähti pääkaupungistaan Samarkandista 90 000 sotilaan kanssa. Ensimmäinen iso este hänen matkallaan oli Afganistanin hehkuva autiomaa, jonka ylittäminen vaati suuria määriä vettä ja ruokaa. Niitä kuljetettiin vaunuissa ja kymmenientuhansien kamelien selässä.
Sen jälkeen oli vuorossa Hindukušin vuoristo, jonka Timur ylitti neljän kilometrin korkeudelta. Jyrkkiä, lumipeitteisiä rinteitä kavuttuaan mongoleilla oli edessään intialaisten ”vallihaudat” eli kolme kuohuvaa virtaa Indus, Jhelum ja Chenab. Timur oli kuullut niistä etukäteen ja komensi nyt mukanaan tuomansa persialaiset insinöörit rakentamaan siltoja niiden yli.
Viimeinen suuri koettelemus oli läpitunkematon viidakko, jossa kulki vain muutama pieni tie. Saadakseen koko valtavan armeijansa viidakon poikki Timur jakoi sen pienempiin yksiköihin, jotka kulkivat viidakon eteläpuolella oleville tasangoille kukin omaa reittiään. Yhdeksän kuukauden kuluttua Timur kokosi jälleen armeijansa Delhin edustalla.