Valtio oli syypää mutta kansalaiset maksoivat
Oikeudellisten vastuiden selvittelyssä katastrofiin syylliseksi todettiin NCB, mutta ketään ei erotettu eikä laitettu vastuuseen.
Aberfanin onnettomuus herätti suurta huomiota ja myötätuntoa, ja kylälle perustettiin tukisäätiö. Avustuksia tulvi Britanniasta ja ulkomailta, ja vuonna 1967 rahaa oli kertynyt 1,75 miljoonaa puntaa – nykyrahassa liki 15 miljoonaa euroa.
Rahat oli tarkoitettu psykologiseen apuun, talojen korjaamiseen ja henkiinjääneiden lasten lomanviettoon. Kun hallitus sitten vuonna 1968 määräsi jäljelle jääneet kuonakasat poistettaviksi, se vaati säätiöltä työhön 150 000 puntaa.
Vuonna 1997 uusi Labourpuolueen hallitus palautti rahat säätiölle. Säätiö on muun muassa perustanut tuhoutuneen koulun paikalle muistolehdon.
Walesin itsehallinto asetti tutkintakomitean onnettomuuden syiden selvittämiseksi. NCB todettiin syylliseksi katastrofiin, ja sen piti maksaa korvauksia. Summa ei ollut suuri, vain 500 puntaa per kuollut lapsi, ja sen saamiseksi vanhempien piti muun muassa vakuuttaa, että he olivat olleet ”hyvin kiintyneitä lapseensa”.
Ketään Ncb:ssä ei erotettu eikä nimetty vastuulliseksi, vaikka 34 metriä korkea kuonakasa oli perustettu huolimattomasti purojen päälle.
Asiantuntija-arvioiden mukaan puolet Aberfanin lapsista kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä, ja henkiinjääneille ja pelastushenkilökunnalle jouduttiin määräämään rauhoittavia lääkkeitä. Kun jätekasojen raivaustyöt alkoivat vuonna 1968, moni jätti kuitenkin lääkkeet sateella ottamatta, jotta ehtisi pakoon mahdollista uutta vyörymää.