Loosisalin sisustus saattaa henkiselle matkalle
Vapaamuurarien ylevä kokoontumissali on koristettu symbolein ja mystisin esinein, joiden tehtävä on auttaa loosin jäsenet kohti hengellistä tietoutta.
Loosisalit näyttävät erilaisilta eri puolilla, mutta niillä on myös yhteisiä piirteitä kaikkialla maailmassa. Salin symbolein koristetut kuvat ja esineet on aseteltu tarkoin seremonioita varten. Rituaalit ovat osa henkistä matkaa, jollaisena loosiveljet vapaamuurariutta pitävät, ja lähes kaikilla huoneen esineillä on kaksi tarkoitusta: niiden tulee viitata klassiseen arkkitehtuuriin ja muurarintaitoon sekä kuvata henkisen nousun asteita, tavoitteita ja välineitä. Mystinen, henkinen näkemys ja rakennustekninen osaaminen ovat saman asian kaksi puolta vapaamuurarien maailmassa. Veljeskunnan filosofian keskiössä on kuningas Salomon temppelin rakentaminen Vanhan testamentin aikaan. Temppelin rakennustöissä on heidän mukaansa käytetty erityistä tietoa, jossa arkkitehtuuri, moraali ja sielunelämä yhdistyivät korkeammaksi entiteetiksi. Vapaamuurarien henkinen matka pyrkii jäljittelemään ikivanhoja oppeja, jotka temppelin suunnittelijat veivät mukanaan hautaan.
maavallan kauppapolitiikkaa, jonka takia heidän piti ostaa teetä brittiläisiltä maahantuojilta ylihintaan. Mielenosoituksen kärjessä kulki joukko intiaaneiksi pukeutuneita miehiä. He nousivat kolmeen brittilaivaan ja kaatoivat niiden kallisarvoisen teelastin veteen. Teorian mukaan nämä ”intiaanit” olivat todellisuudessa vapaamuurareita.
Käsitystä vapaamuurariveljeskunnasta Yhdysvaltain salaisena perustajana horjuttaa kuitenkin se tosiasia, että itsenäisyysjulistuksen 56 allekirjoittajasta vain yhdeksän oli vapaamuurareita. Monet amerikkalaiset loosiveljet peräti tukivat Britannian kuningasta eivätkä ajaneet Yhdysvaltain itsenäisyyttä.
Fasistit vainosivat muurareita
Se, että vapaamuurarien merkittävästä roolista Amerikan vallankumouksessa ei ole todisteita, ei kuitenkaan ole kitkenyt käsitystä veljeskunnasta maailman salaisena ohjailijana. Vapaamuurarien arvostelijoiden kannatus lisääntyi Yhdysvalloissa vuonna 1826, kun kriittisen kirjan veljeskunnan salaisuuksista kirjoittanut William Morgan katosi. Useita vapaamuurareita pidätettiin ja syytettiin sieppauksesta, mutta kun syytetyt saivat oikeudessa vain lieviä tuomioita, raivo levisi. Tuomarin väitettiin olevan itsekin vapaamuurari, ja syntyi laaja vapaamuurarien vastainen liike, jolla oli oma lehti ja puolue. Liike sittemmin laantui, mutta käsitykset vapaamuurarien salajuonista jäivät eloon.
Vapaamuurarien väitettiin puuttuneen myös Venäjän vallankumoukseen vuoden 1917 jälkeen, ja 1920-luvun alussa brittiläinen fasisti Nesta Webster julkaisi kirjan, jossa hän varoitteli juutalais-saatanallis-kommunistisen vapaamuurarien salajuonen murskaavan kristinuskon ja koko nykyisen sivilisaation. Kirjan teoriat olivat mannaa Euroopan pahimmille hirmuvaltiaille. Natsi-saksan Adolf Hitler, Italian fasistidiktaattori Benito Mussolini ja Espanjan Francisco Franco vainosivat kaikki vapaamuurareita.
Suosio hiipui hiljalleen
Toisen maailmansodan jälkeen vapaamuurariloosien jäsenmäärä nousi jälleen, mutta 1960-luku oli sille jyrkkää alamäkeä. Vaikka 1970-luvulla sekä Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford että Chilen Salvador Allende olivat vapaamuurareita, yhteiskunnan huippunimiä alkoi olla looseissa yhä vähemmän. Veljeskunnalla on edelleen looseja eri puolilla ja pari miljoonaa jäsentä, mutta niillä ei ole yhteistä kansainvälistä kattojärjestöä tai yhtenäisiä jäsenvaatimuksia. Jotkin loosit esimerkiksi kieltävät edelleen naisjäsenet, kun taas toiset vihkivät myös naisia veljeskunnan moniin saloihin ja rituaaleihin.