Retki historiaan: Espanjan kulta-aika alkoi Sevillan satamakaupungista.
Yli kahdensadan vuoden ajan kaukaa Amerikasta Espanjaan tuleva kulta ja hopea kulkivat Sevillan kautta. Sen ansiosta kaupungista tuli maan vaurain.
Sevillan satamassa Etelä-espanjassa saattoi 1500-luvun alussa nähdä, kuinka Atlantin toiselta puolelta Uudesta maailmasta saapuneista laivoista kannettiin maihin mitä ihmeellisimpiä asioita: tulipunaisia chilejä ja tomaatteja, multaisia perunoita, suomuisia ananaksia ja tuoksuvia kaakaopapuja. Kukaan ei ollut aiemmin nähnyt sellaisia, eikä niistä tiedetty, oliko ne tarkoitettu syötäviksi vai koristeiksi.
Eniten huomiota herättivät silti painavat puiset arkut, jotka olivat täynnä kultaa, hopeaa ja jalokiviä – niitä oli enemmän kuin kukaan oli koskaan edes kuvitellutkaan mahdolliseksi.
Kaikki oli alkanut, kun italialaissyntyinen Kristoffer Kolumbus oli lähtenyt etsimään meritietä Intiaan ja päätynytkin Amerikkaan. Hänen vanavedessään seurasi muita tutkimusmatkailijoita, lähetyssaarnaajia ja onnenonkijoita, ja uusi maailma osoittautuikin aarreaitaksi.
Pian aseistautuneet espanjalaiset ryöstivät surutta alkuasukkailta kultaharkkoja ja hienosti työstettyjä taideteoksia, ja kun intiaanien varastot tyhjenivät, heidät pakotettiin orjiksi kaivoksiin hankkimaan lisää rikkauksia. Niissä lukemattomat työläiset joutuivat uurastamaan kuolemaansa saakka, jotta espanjalaiset voisivat lähettää yhä lisää aarteita Sevillaan.
Satama oli turvassa joen varrella
Sevilla oli luonteva valinta kultalaivojen satamaksi. Se sijaitsee noin 80 kilometrin päässä rannikolta Guadalquivirjoen varrella, joten kalleuksien suojaaminen matkan viimeisellä etapilla ja lastia purkaessa oli helppoa. Sevilla olikin ollut suosittu kauppasatama jo vuosisatoja.
Vuonna 1503 Sevilla sai kuninkaallisen monopolin Amerikan-kauppaan, ja pian satama ja koko kaupunki puhkesivat aivan uudenlaiseen kukoistukseen.
Syvästi katolisen kaupungin johto päätti sijoittaa osan tuotosta uuteen katedraaliin, jota oli jo alettu rakentaa. Vuonna 1528 valmistunut Sevillan katedraali on edelleen maailman suurin goottilainen kirkkorakennus.
Väkiluku kolminkertaistui
Katedraalissa rukoiltiin hartaasti matkalla olevien kultalaivojen puolesta, ja kirkosta tuli muutenkin kaupungin keskus.
Kaupungin kasvava joukko kauppiaita kokoontui kirkon luo keskustelemaan kauppa-asioista niin suureen ääneen, että papit valittivat asiasta kaupunginvaltuustolle. Lopettaakseen metelöinnin kuningas Filip II antoi rakentaa kauppiaiden kokoontumisia varten mahtavan uuden rakennuksen nimeltä Casa Lonja de Mercaderes.
Sevillan asukasmäärä kasvoi nopeasti: vuonna 1530 se oli 50 000, ja vuoteen 1588 mennessä se peräti kolminkertaistui 150 000:een. Maan rikkaimmasta kaupungista tuli myös maan suurin.
Sevillasta tuli kuitenkin myös oman menestyksensä uhri. Kasvava kauppa vaati yhä suurempia laivoja, ja ennen pitkää ne kasvoivat liian suuriksi purjehtiakseen Guadalquiviria Sevillaan asti. Noin vuodesta 1680 suurin osa Amerikankaupasta päätyikin rannikkokaupunki Cádiziin. Kultalaivat purjehtivat viimeisen kerran vuonna 1790. Espanja oli tuhlannut vaurautensa Euroopan sotiin, eikä se pystynyt enää kattamaan Atlantinylitysten kustannuksia.
Sevillan yhteys mereen on silti säilynyt: siellä on toisen maailmansodan jälkeen ollut menestyvää laivanrakennustoimintaa, ja Cádiziin saapuvat risteilyvieraat tekevät usein retkiä Sevillaan.