Raa’at viljelijät rakensivat jättitaloja
Nauhakeramiikkaa valmistanut väestö omaksui maanviljelyn ensimmäisenä Euroopassa. Se suosi lössimaita ja rakensi taidokkaita isokokoisia taloja.
Hedelmällinen maaperä veti noin 5 500 vuotta sitten puoleensa nauhakeraamisen kulttuurin jäseniä Lähi-idästä Eurooppaan. Lössi on hienojakoista kivennäismaata, jota oli kantautunut ilman mukana Pohjois-euroopan arktisilta seuduilta EteläBelgiasta itään ulottuvalle alueelle. Nauhakeramiikan tekijät suosivat lössiä, koska se oli hyvin ravinteikasta ja pidätti tehokkaasti vettä. Lössi teki viljan, ohran ja palkokasvien viljelystä helppoa ja sai viljelijät asettumaan pysyvästi aloilleen. Euroopasta on löydetty tuhansia nauhakeraamisen kulttuurin asumuksia. Kaivaukset
osoittavat, että sen lisäksi, että nämä ensimmäiset peltoviljelijät olivat myös erittäin taitavia rakentajia.
”He olivat rakennustaitoisia ja pystyttivät valtavia taloja, joilla oli pituutta 20–50 metriä”, Andrea Zeeb-lanz selittää. Zeeb-lanzin mukaan he osasivat myös kehrätä lankaa ja kutoa kankaita, mikä kuvastuu keramiikassa:
”Heillä oli uskonnollisia käsityksiä ja he uskoivat todennäköisesti kuoleman jälkeiseen elämään, koska he eivät vain haudanneet vainajiaan kauniisti vaan myös varustivat haudat keramiikalla, koruilla, kivikirveillä ja ruoalla.”