KUURO NERO
Ludwig van Beethoven oli aikansa kenties suurin säveltäjä. Hänen kuulonsa alkoi huonontua jo nuorella iällä, ja hän harkitsi jopa itsemurhaa mutta päätti jatkaa säveltämistä, vaikka kuulikin musiikin lopulta vain mielessään.
Kimaltelevien kristallikruunujen valaisema wieniläinen salonki oli täynnä yleisöä, joka kuunteli lumoutuneena, kun kuoro liittyi täydentämään orkesteria sinfonian finaalissa. Musiikki, joka oli siihen asti kuvastanut ristiriitoja ja hämmennystä, ilmensi nyt silkkaa euforista riemua. Kuulosti siltä kuin säveltäjä olisi päässyt yli vaikeuksistaan ja vastoinkäymisistään ja riemuitsi nyt silkasta olemassaolostaan.
Sinfonian säveltäjä Ludwig van Beethoven johti orkesteria selin yleisöön kuulematta säveltäkään mestariteoksestaan, sillä hän oli umpikuuro. Vasta kun musiikki oli vaiennut ja joku taputti häntä olkapäälle merkiksi siitä, että oli aika kääntyä kumartamaan, hän näki miten juhlapukuinen yleisö oli noussut seisomaan ja osoittamaan suosiotaan.
Beethovenin 9. sinfonia, joka tunnetaan suurenmoisesta ”Oodi ilolle” -finaalistaan, sai ensiesityksensä vuonna 1824. Mestarillisen teoksen säveltäjä ei kuiten
Ludwig van Beethoven syntyi 16. joulukuuta 1770 Bonnissa Saksassa. Hänen isänsä Johann van Beethoven työskenteli paikallisen vaaliruhtinaan hovissa laulajana ja viulistina. Isä Beethoven oli taitava muusikko, mutta hän oli myös arvaamaton alkoholisti.
Isä kouli pojastaan ihmelasta
Johannes van Beethovenilla oli elätettävänään seitsemän lasta, joista tosin vain kolme eli aikuisuuteen asti, ja rahasta oli ainainen pula. Niinpä hän teki kaikkensa kouliakseen musikaalisesta Ludwig-pojastaan Mozartin veroisen ihmelapsen.
Isä pakotti Ludwigin harjoittelemaan jo nelivuotiaana pianonsoittoa tuntikausia joka päivä. Joskus hän herätti pojan keskellä yötä palattuaan kapakasta kotiin ja määräsi tämän esittelemään soittotaitojaan ryyppykavereilleen. Jos kesken uniensa herätetty poika teki virheen, hän sai selkäsaunan.
Isän ankarista otteista huolimatta Ludwigista kasvoi taitava muusikko, joka piti ensimmäisen julkisen konserttinsa vain seitsenvuotiaana. Johannes-isä kuitenkin valehteli poikansa olevan kaksi vuotta todellista nuorempi, jotta tämän lahjakkuus vaikuttaisi vielä entistäkin poikkeuksellisemmalta.
Mozart ylisti nuorta Beethovenia
Ludwig opiskeli myös urkujen soittoa, ja 10-vuotiaana hän oli jo taitavampi urkuri kuin itseään kymmenen vuotta vanhemmat opiskelutoverinsa.
Hän alkoi myös säveltää musiikkia uruille, vaikka hän ei voinutkaan soittaa osaa omista kappaleistaan, koska hänen kätensä olivat vielä liian pienet. Kun yksi hänen opettajistaan kysyi, miksi hän sävelsi kappaleita, joita ei voinut itse soittaa, poika vastasi: ”Minä soitan niitä sitten kun kasvan isommaksi.”
Isänsä kontaktien ansiosta nuori Ludwig pääsi matkustamaan Wieniin, missä hän sai 16-vuotiaana kunnian esiintyä itselleen Mozartille. Kun Mozart kuuli nuoren Beethovenin improvisaatioita, hän totesi: ”Muistakaa tämä nuorukainen. Hänestä tulee vielä kuuluisa.”
Äidin kuolema oli kova isku