Nelson Mandela murskasi apartheidin kalterien takaa
27 vuoden vankeuskaan ei estänyt Nelson Mandelaa vapauttamasta Etelä-afrikkaa apartheidin kahleista, ja vuonna 1994 hänestä tuli Etelä-afrikan ensimmäinen mustaihoinen presidentti.
Netelä-afrikka
elson Mandela syntyi 18. heinäkuuta 1918 Mvezon kylässä Etelä-afrikan kaakkoisosassa. kuului tuolloin Brittiläiseen imperiumiin, joka oli perustanut Etelä-afrikan unionin vuonna 1910. Unionissa mustilla ei ollut äänioikeutta tai oikeutta omistaa maata. Nelson Mandela sai tuta rasismin jo lapsena, kun valtaa pitävä valkoinen eliitti riisti hänen isältään kyläpäällikön arvonimen ja takavarikoi tämän omaisuuden. Kun Mandela oli 10-vuotias, hänen isänsä kuoli keuhkosairauteen.
Seuraavat vuodet Mandela eli köyhyydessä äitinsä kanssa. Isänsä ystävän, Etelä-afrikan Thembulandin alueen kuninkaan, tuella Nelson Mandela onnistui pääsemään yliopistoon, jossa hän opiskeli lakia, politiikkaa ja englantia. Hänet kuitenkin erotettiin yliopistosta muutaman vuoden kuluttua hänen osallistuttuaan protestiin yliopiston kehnoa ruokaa vastaan.
Protesti oli alku Nelson Mandelan poliittiselle uralle Afrikan kansalliskongressissa Anc:ssä, joka oli perustettu vuonna 1912 vastavoimaksi Etelä-afrikan unionille.
Verilöyly sai Mandelan turvautumaan väkivaltaan
Vuonna 1948 valkoinen vähemmistöhallinto otti käyttöön apartheidin. Apartheid tarkoittaa ”erillisyyttä”, ja se teki rotuerottelusta osan Etelä-afrikan virallista hallintojärjestelmää.
Nelson Mandela taisteli kiivaasti rasistisia lakeja vastaan. Vuonna 1949 hänet nimitettiin ANC:N johtoryhmään ja hän järjesti mm. vuoden kestäneen kansalaistottelemattomuuskampanjan, jonka esikuvana oli Mahatma Gandhin väkivallaton vastarinta Intiassa. Kun poliisi vuonna 1960 ampui 69 mustaa ihmistä Sharpevillen kaupungissa, Mandela alkoi kannattaa sabotaasia maan hallintoa vastaan.
Valkoisten raakuus mustia kohtaan pakotti ANC:N taistelemaan väkivaltaa vastaan väkivallalla. Mandela itse totesi: ”Pedon hyökkäystä ei voi torjua paljain
nyrkein.”
27 vuoden vankeus lievensi Mandelan kantoja
Vuonna 1962 tuolloin 44-vuotias Mandela pidätettiin ja korkein oikeus tuomitsi hänet viideksi vuodeksi vankeuteen sabotaasista. Kolme vuotta myöhemmin tuomio muutettiin elinkautiseksi. Mandela piti oikeudenkäynnin aikana yhden kuuluisimmista puheistaan:
”Olen ylistänyt demokraattisen ja vapaan yhteiskunnan ihannetta, jossa kaikki ihmiset elävät sopusoinnussa ja heillä on yhtäläiset oikeudet. Se on ihanne, jonka puolesta elän ja jonka toivon saavuttavani. Mutta tarvittaessa olen myös valmis kuolemaan sen puolesta.”
Nelson Mandela eli vanki numero 466/64 vietiin pieneen selliin Robben Islandin vankilasaarella, missä hän joutui elämään eristyksissä vaimostaan, lapsistaan ja tovereistaan.
Vankeus Robben Islandilla kesti 18 vuotta. Sen jälkeen Nelson Mandela siirrettiin ensin Pollsmoorin vankilaan Kapkaupunkiin ja vuonna 1988 viimeiseen vankilaansa Victor Versteriin vähän kaupungin ulkopuolelle.
Vankeusajan kärsimykset eivät katkeroittaneet Nelson Mandelaa, vaan ne vahvistivat häntä henkisesti ja hän alkoi sääliä vihollisiaan, joita vastaan hän oli aiemmin taistellut pommein ja luodein. Hänen myötätuntonsa voitti puolelleen jopa monet vanginvartijoista, jotka ystävystyivät Mandelan kanssa tämän vankeuden aikana.
Sai vapauduttuaan Nobelin rauhanpalkinnon
Etelä-afrikan viimeinen valkoihoinen presidentti F. W. de Klerk kumosi ANC:N toimintakiellon ja armahti Mandelan ehdoitta 1. helmikuuta 1990. 27 vankeusvuoden jälkeen Mandela oli jälleen vapaa mies.
Vuonna 1993 de Klerk ja Mandela laativat väliaikaisen perustuslain, joka mm. laajensi äänioikeuden koskemaan kaikkia 18-vuotta täyttäneitä eteläafrikkalaisia. Se oli viimeinen naula apartheidhallinnon arkkuun. Apartheidpolitiikan kumoaminen toi Nelson Mandelalle ja F.W. de Klerkille Nobelin rauhanpalkinnon vielä samana vuonna, ja vuonna 1994 Nelson Mandela valittiin 75-vuotiaana Etelä-afrikan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi.
Nelson Mandela toimi presidenttinä vuoteen 1999 asti. Tuona aikana hän pyrki parantamaan Etelä-afrikan mustan enemmistön elintasoa, oikeusturvaa ja yleisiä elinoloja.
Etelä-afrikassa on yhä eriarvoisuutta
Nelson Mandela jäi eläkkeelle presidentin virasta vuonna 1999 ja vetäytyi pian kokonaan julkisuudesta. Vuonna 2011 Mandelan terveys heikkeni ja hän joutui sairaalaan. Kaksi vuotta myöhemmin 95-vuotias Mandela kuoli johannesburgilaisessa sairaalassa.
Mandelan vaikutus näkyy yhä Etelä-afrikassa, vaikka mustien asema on apartheidin lakkauttamisesta huolimatta edelleen huomattavasti heikompi valkoiseen väestöön verrattuna.
Kansainvälisten tilastojen mukaan Etelä-afrikka on yhä yksi maailman epätasa-arvoisimmista valtioista. Jopa 64 prosenttia mustasta väestöstä elää edelleen köyhyydessä, kun taas valkoihoisilla vastaava luku on vain yksi prosentti.
“Se on ihanne, jonka puolesta elän ja jonka toivon saavuttavani. Mutta tarvittaessa olen myös valmis kuolemaan sen puolesta.”
Nelson Mandela vapaasta ja demokraattisesta Etelä-afrikasta