Lapset oleilivat omissa tiloissaan
Downton Abbeyssä herrasväen pienet lapset näkyvät vain muutamassa kohtauksessa, mikä vastaa pitkälle todellisuutta. Yläluokan lapset olivat 1900-luvun alussa suuren osan päivässä erossa vanhemmistaan.
Vanhemmat palkkasivat lastenhoitajia huolehtimaan pienokaisistaan – ja opettamaan näille käytöstapoja, jotta lapset olisivat aikanaan valmiit astumaan seuraelämään. Lapset elivät omissa huoneissaan ja saivat opetusta yksityisopettajalta kartanon pienessä luokkahuoneessa.
Usein tyttäret ja pojat näkivät vanhempiaan vain parin tunnin ajan päivässä, esimerkiksi yhteisellä kävelyllä puistossa tai nukkumaanmenoaikana. Teini-iässä he saivat viettää enemmän aikaa vanhempiensa kanssa ja saattoivat esimerkiksi nauttia lounaan äitinsä seurassa, jos tällä ei ollut vieraita.
Lapsille ei suotu paljon herkkuja. Makeisia, tuoreita hedelmiä ja rasvaisia kakkuja sai vain harvoin, sillä niiden uskottiin olevan pahasta lapsen ruuansulatukselle – sekä turmiollista heidän moraalilleen.