Juomista hillittiin rajuinkin ottein
Tanska yritti hillitä alkoholiongelmaa alkoholiveroilla, mutta muut Pohjoismaat valitsivat toisia tapoja alkoholin haittakäytön vähentämiseksi.
Ruotsi valitsi kontrollin
Falunin kaupunki myönsi vuonna 1850 alkoholin tuotannon ja myynnin yksinoikeuden omistamalleen Länsbolaget-yhtiölle. Voitot ohjattiin kunnalle. Ajatus levisi vähitellen muuallekin Ruotsiin ja johti lopulta Systembolagetin perustamiseen. Vuonna 1917 Ruotsissa otettiin käyttöön säännöstely, jota valvottiin niin sanotun vastakirjan avulla. Jos miestä epäiltiin juopoksi, hänen vastakirjansa takavarikoitiin, jolloin hän ei enää voinut ostaa viinaa. Naimattomat naiset joutuivat tyytymään pienempään annokseen kuin muut.
Norja myönsi valtiolle alkoholimonopolin
Vuonna 1913 Norjaan säädettiin tislattujen alkoholijuomien (22 tilavuusprosenttia) myynnin ja valmistuksen täyskielto. Pian sen jälkeen kiellettiin myös väkevät viinit (12 tilavuusprosenttia). Kun viinintuottajamaat Ranska ja Espanja vastasivat säätämällä norjalaiselle kalalle tulleja, kielto kumottiin. Jotta juominen ei olisi riistäytynyt käsistä, Norjan valtio myönsi yksityiselle Vinmonopolet-yhtiölle yksinoikeuden myydä juomia, joiden alkoholipitoisuus oli yli 4,75 tilavuusprosenttia.
Suomeen säädettiin kieltolaki
Suomen kuuluessa vielä Venäjän keisarikuntaan täkäläiset päättäjät yrittivät neljästi säätää maahamme alkoholin täyskiellon. Keisari torjui kieltoyritykset, koska hän ei halunnut luopua alkoholin myynnin verotuloista. Kaksi vuotta itsenäistymisen jälkeen eli vuonna 1919 Suomeen säädettiin alkoholin täyskielto, mutta se jäi melko lyhytikäiseksi. Kansa sai pian tarpeekseen salakuljettajien välisistä yhteenotoista, ja joulukuussa 1931 kieltolaista järjestettiin kansanäänestys, jossa 70 prosenttia äänestäjistä kannatti kieltolain kumoamista.