Titanic on katastrofielokuvien kuningas
Vuoden 1912 kuuluisan haaksirikon filmatisoinnista tuli kaikkien aikojen kassamagneetti. Yksi syy siihen ovat elokuvan vakuuttavat historialliset yksityiskohdat.
Satatuhatpäinen yleisö ihaili laiturilla, kun 269 metriä pitkä ja 52 310 tonnia painava loistoalus RMS Titanic lähti Southamptonista Britanniasta 10. huhtikuuta 1912. Se oli maailman suurin ja kallein laiva, ja lehdistö oli jo kuukausikaupalla kirjoittanut ylistyslauluja uudesta merten mestariteoksesta.
”Itse Jumalakaan ei voisi upottaa tätä laivaa”, ylpeili Titanicin varustamo White Star Line. 15. huhtikuuta 1912 kävi kuitenkin ilmi, että laivan haaksirikkoon tarvittiin vain yksi jäävuori.
Ohjaaja James Cameronin kuuluisan haaksirikon filmatisointi Titanic on voittamaton katastrofikuvaus ihmisen ylimielisyydestä. Elokuva on nyt nähtävissä Disney+:ssa.
”Titanic” on historian riemuvoitto
Titanicin budjetti oli yli 200 miljoonaa dollaria, ja se oli ensi-iltansa aikaan vuonna 1997 maailman kallein elokuva. Sen erikoistehosteet olivat tuolloin vertaansa vailla, ja Titanicista tuli kaikkien aikojen kassamagneetti, joka tuotti maailmanlaajuisesti lähes 2,2 miljardia dollaria.
Yksi syy elokuvan menestykseen oli epäilemättä sen välittämä aito ajankuva vuodelta 1912. Titanic-laivan rakentanut irlantilainen telakka Harland & Wolff oli avannut arkistonsa Cameronin tiimille ja toimittanut laivan rakennuspiirustuksia, joita sitten toteutettiin elokuvaan luonnollisessa koossa.
Hytit, huonekalut, aterimet ja kuuluisa ensimmäisen luokan portaikko luotiin uudestaan pienintä yksityiskohtaa myöten. Samoin moni naisten puvuista ommeltiin tarkasti vuoden 1912 ranskalaisen muotilehden mukaan. Täysin keksittyä köyhän Jack Dawsonin (Leonardo Dicaprio) ja yläluokkaisen Rose Dewitt Bukaterin (Kate Winslet) rakkaustarinaa lukuun ottamatta Titanic on historiallisesti erittäin todenmukainen.
James Cameron piti sitä erittäin tärkeänä ja sanoi ensi-illan jälkeen: ”Jos Titanicille voisi matkustaa aikakoneella, niin juuri tältä siellä näyttäisi.”
Monet Jackin ja Rosen matkalla kohtaamat sivuhahmot perustuvat Titanicin todellisiin matkustajiin ja miehistön jäseniin. Heitä ovat esimerkiksi pääsuunnittelija Thomas Andrews, joka painui pohjaan laivan mukana hienossa tupakkasalongissa, ja katolinen pappi Thomas Byles, joka antoi synninpäästöjä yli sadalle matkustajalle heidän viimeisinä tunteinaan. Myös James Cameronin anteliaasti ympäriinsä ripottelemat pienet yksityiskohdat tekevät vaikutuksen. Kun Titanic osui jäävuoreen, törmäys kesti 37 sekuntia, ja elokuvassakin törmäys kestää juuri saman 37 sekuntia.
Muutama heikkous ei tahraa loistoa
James Cameron palkkasi kaksi Titaniciin erikoistunutta historioitsijaa tarkistamaan kaikki historialliset yksityiskohdat ja jopa etikettiasiantuntijan opettamaan näyttelijöille, miten yläluokka käyttäytyi vuonna 1912.
Cameron onkin sanonut Titanicin olevan ”pikkutarkan historiallinen rakkaustarina”. Juuri historialliset yksityiskohdat tekevät elokuvasta lähes täysosuman.
Vain muutama kauneusvirhe estää Titanicia saamasta aivan täysiä pisteitä.
Erityisesti perämies Will Murdochin hahmo on kyseenalainen. Elokuvassa hän ampuu kaksi pelastusveneeseen väkisin tunkevaa miestä ja sen jälkeen itsensä. Todellisuudessa hän pelasti katastrofin keskellä satojen ihmisten hengen. Elokuvayhtiö pyysi vuonna 1998 Murdochista annettua virheellistä kuvaa anteeksi tämän 80-vuotiaalta sukulaiselta.
Yksi elokuvan järkyttävimmistä kohtauksista on keksitty. Kun kolmannen luokan matkustajat yrittävät päästä alemmista kerroksista kannelle, he törmäävät lukittuun kalterioveen. Titanicin haaksirikosta tehdyn British Inquiry Report -tutkimusraportin mukaan ovia ei kuitenkaan lukittu. Nämä pienet virheet eivät silti horjuta kokonaiskuvaa Titanicista poikkeuksellisena Hollywood-tuotantona: se on eeppinen katastrofielokuva, joka käy suoraan sydämeen mutta myös toisintaa historiaa niin autenttisesti, että katsoja hamuaa itsekin pelastusrengasta laivan upotessa.