Milloin naiset alkoivat käyttää pitkiä housuja?
29. toukokuuta 1923 Yhdysvalloissa naisille tuli sallituksi käyttää housuja julkisilla paikoilla, mikä päätti lähes sata vuotta kestäneen taistelun feministien voittoon.
Toukokuun 29. päivä 1923 oli merkittävä sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaatekaapin kannalta.
Tuolloin Yhdysvaltain oikeusministeri Harry M. Daugherty päätti, että naiset saivat käyttää pitkiä housuja myös julkisilla paikoilla.
Oikeusministerin päätös oli viimeinen vaihe 1850-luvulla alkaneessa taistelussa naisten pukeutumisrajoituksia vastaan. Vaikka naiset olivat käyttäneet housuja kautta historian eri kulttuureissa, lännessä he olivat hameiden ja mekkojen vankeja.
Osalle naisasiataistelijoista sukupuolisidonnaisesta pukeutumisesta tuli naissukupuolen alistamisen symboli, ja siksi monet eturivin feministit Yhdysvalloissa alkoivat käyttää 1850-luvulla löysiä housuja, joiden esikuva olivat turkkilaiset väljät shalwar-housut.
Naisten itsensä ”vapausvaatteiksikin” kutsumia housuja pidettiin sopimattomina, ja ne kiukuttivat monia.
Monet Yhdysvaltojen osavaltiot säätivät lakeja, jotka kielsivät naisilta pitkien housujen käytön. Esimerkiksi San Franciscossa vuoden 1863 laki määräsi, että kukaan ei saanut esiintyä julkisesti ”sukupuolelleen sopimattomassa asussa”.
Vaikka oikeusministeri vuonna 1923 päätti, että naisetkin saivat pukeutua käytännöllisesti, pitkät housut alkoivat yleistyä naisten keskuudessa vasta kun Marlene Dietrichin ja Katharine Hepburnin kaltaiset filmitähdet esiintyivät pitkissä housuissa 1930-luvulla.
Vasta 1960- ja 1970-luvulla pitkistä housuista tuli kuitenkin niin tavanomainen näky, että niitä käyttävä nainen ei enää saanut kulmakarvoja kohoilemaan.
Työmiehet ällistyivät, kun he vuonna 1868 löysivät sattumalta Etelä-ranskassa sijaitsevasta luolasta kasan ihmisluita.
Tutkimus osoitti, että luut kuuluivat kahdeksalle Homo sapiens -ihmiselle – neljälle aikuiselle ja neljälle lapselle – jotka oli todennäköisesti haudattu yhdessä 31 000–33 000 vuotta sitten. Vainajat olivat siten vanhimpia Euroopasta tuohon mennessä löydettyjä
Homo sapiens -suvun ihmisiä.
Nyt uusi tutkimus kertoo, että 150 vuotta sitten tehty löytö on luultuakin poikkeuksellisempi, sillä yksi aikuisista oli luultavasti Euroopan ensimmäinen dokumentoitu murhan uhri.
Löydettyjen luiden joukossa on naisen pääkallo, jonka otsassa oleva murtuma on askarruttanut tutkijoita vuosikausia.
Asiantuntijat ovat tähän asti olleet eri mieltä siitä, saiko nainen vamman ennen kuolemaansa vai sen jälkeen. Epäselvyys johtuu osittain siitä, että kallo on aikoinaan liimattu kokoon sen saumoja pitkin, minkä vuoksi sitä on ollut vaikea analysoida.
Nyt Université de Bordeaux’n ja Université Paris Citén tutkijat ovat Tt-kuvantaneet kallon 3D-rekonstruktiota ja saaneet selville, että murtumapinta on sileä ja aaltoileva – kuten kuolemaan johtavissa kallonmurtumissa usein.
Tutkijoiden mukaan uhri kuitenkin riutui iskun jälkeen viikkoja helvetillisissä tuskissa, harhaisena ja kouristellen, kunnes hän ensin vajosi koomaan ja lopulta menehtyi.
Murtuman sijainti ja muoto viittaavat siihen, että vainajaa iskettiin voimalla jollakin tylpällä esineellä, todennäköisesti kivikirveellä.