Keskiajalla ihmiset nukkuivat kahdessa jaksossa
Uni jaettiin ennen kahteen jaksoon. Yötuimaan korjattiin työkaluja, rakasteltiin tai rukoiltiin kiihkeästi suojaa paholaiselta ja hänen julmilta apulaisiltaan.
Arabikauppias at-tartuschi vieraili tanskalaisessa Hedebyn kauppakaupungissa vuonna 975 jaa., ja eteläinen vierailija oli ymmällään erityisesti yhdestä asiasta.
”Naisilla on oikeus avioeroon. He eroavat, jos haluavat", at-tartuschi kirjoitti matkakertomukseensa. At-tartushin aikaan avioero oli yleensä asia, jota vain miehet saattoivat vaatia. Pohjoismaissa avioero oli kuitenkin molempien sukupuolten oikeus.
Naiset hoitivat maatilaa
Viikinkien yhteiskunnassa naisilla oli muutenkin paljon sananvaltaa.
Vapaa nainen saattoi esimerkiksi käydä kauppaa oluella ja perheen maatilalla tehdyillä villakankailla. Maatilan emäntä valvoi työläisiä, ja hän kantoi vyöllään talon vaatearkkujen ja ovien avaimia. Vapaat naiset saattoivat myös itse hakea avioeroa. Islantilaisissa saagoissa mainitaan useita päteviä syitä avioerolle. Yksi niistä oli se, jos aviomies ei ollut täyttänyt velvollisuuksiaan aviovuoteessa kolmeen vuoteen.
Yleisin syy avioeroon viikinkiajalla olivat kuitenkin taloudelliset ongelmat. Talon miehellä kun oli velvollisuus huolehtia siitä, ettei perhe ajautunut köyhyyteen.
Perheväkivalta oli toinen yleinen avioeron syy. Jos mies hakkasi vaimoaan kolme kertaa, tämä saattoi vaatia avioeroa. Saagoissa on kuitenkin myös kuvauksia naisista, jotka olivat väkivaltaisia miehiään kohtaan. Yhtä asiaa viikinkinainen ei kuitenkaan voinut kieltää: talon isännällä oli
Ennen ihmiset eivät nukkuneet läpi yön vaan jakoivat unensa kahteen jaksoon. Keskiajalla nämä jaksot tunnettiin nimillä "ensimmäinen uni" ja "toinen uni". Näiden väliin jäänyt valveillaoloaika käytettiin usein ruumiilliseen työhön ja muihin arkisiin askareisiin.
Tuon ajan lääkärit uskoivat, että yön valveillaolo oli parasta aikaa lääkkeiden ottamiseen ja lasten tekemiseen. Mutta yön pimeys oli myös täynnä vaaroja.
"Eivät vain ruhtinaat, kapteenit, filosofit, runoilijat ja perheiden päämiehet herää yöllä, vaan myös varkaat ja rosvot", varoitti portugalilainen piispa Amador Arrais 1500-luvulla.
Monet käyttivät siksi yön tunnit anellen rukouksin turvaa paholaiselta ja yöllisiltä pitkäkyntisiltä murtovarkailta.
Parempaa seksiä unijaksojen välissä
Tutkijat eivät tiedä tarkasti, milloin unta ryhdyttiin jakamaan osiin.
Yhdysvaltalainen professori A. Roger Ekirch Virginia Techistä selvitti, että kaksiosaisen unen mainitsevat kreikkalainen Homeros lupa ottaa kotiin frilloja eli rakastajattaria. Vastineeksi jokaisen jalkavaimon oli hyväksyttävä, että talon emännnällä oli kotona määräysvalta.
vuonna 700 eaa. ja roomalainen historioitsija Titus Livius (59 eaa.–17 jaa.).
Keskiajalla ihmiset menivät yleensä nukkumaan noin iltayhdeksältä ja nukkuivat kello yhteentoista asti illalla. Sen jälkeen he olivat hereillä noin yhteen yöllä, minkä jälkeen uni jatkui päivänvaloon asti.
Ranskalainen lääkäri Laurent Joubert uskoi 1500-luvulla, että seksi oli parasta "ensimmäisen unen jälkeen". Muutaman tunnin levättyään ihmiset "nauttisivat siitä enemmän ja tekisivät sen paremmin", lääkäri uskoi.
Kansanperinteen mukaan paholainen ahkeroi myös öisin, ja arkajalkaisimmat ihmiset ripustivat ikkunoihinsa krusifiksit pahan torjumiseksi. Monet perheet istuivat valveillaoloaikana yhdessä ja rukoilivat Jumalan suojelusta yön pimeydessä.
Osiin jaetun nukkumisen perinne katosi 1800-luvulla katulamppujen yleistymisen myötä. Valaisimet löysivät tiensä myös yksityiskoteihin ja sallivat sen, että ihmiset pystyivät valvomaan pidempään, joten he alkoivat nukkua läpi koko yön.