Langaton lennätin
Marconin radiolähetin muunsi sähköimpulsseja radioaalloiksi, jotka vastaanotin muutti takaisin sähköimpulsseiksi.
Ensimmäisellä radiolla ei voinut kuunnella musiikkia, kuten nykyradioilla. Marconin radiolaite oli pikemminkin langaton lennätin, jolla voitiin lähettää morsesignaaleja radioaaltojen avulla.
Marconin radiolaitteessa oli lähetin, joka synnytti sähkömagnetismin avulla radioaaltoja, sekä vastaanotin, joka vastaanotti radioaallot ja muunsi ne sähköimpulsseiksi. Laitteessa oli myös antenni, sähkötysavain ja paristo.
Lähettimen tärkein osa oli kipinäväli eli kaksi kuparielektrodia, jotka oli sijoitettu parin senttimetrin päähän toisistaan. Kun niihin johdettiin sähkövirtaa, syntyi kipinä, joka sai aikaan radioaallon.
Radioaaltojen vastaanottamiseen Marconi käytti detektoria, joka oli paranneltu versio ranskalaisen Edouard Branlyn kehittämästä niin sanotusta kohereerista. Kohereeri koostuu lasiputkesta, jonka sisällä on metallijauhetta ja kaksi metallielektrodia. Kun kohereeriin ei kohdistu sähkömagneettista säteilyä, metallijauhe on putkessa irrallaan eikä johda sähköä. Kun jauhe magnetisoituu, metallihiukkaset kiinnittyvät toisiinsa ja alkavat johtaa sähköä, jolloin radioaalto muuntuu sähköimpulssiksi. Marconin detektori oli läpimitaltaan 2,5 millimetrinen lasiputki, jonka sisällä oli tyhjiö. Putken sisällä oli kaksi hopeaelektrodia ja niiden välissä metallijauhetta.
Laite kuulostaa yksinkertaiselta, mutta Marconi kertoi, että hän joutui uurastamaan tuhat tuntia ennen kuin sai laitteen toimimaan.