Solusi on koodattu tekemään itsemurha
Terveessä elimistössä solut kasvavat ja jakautuvat, mutta yhtä tärkeää on, että ne pystyvät tuhoamaan itsensä, kun niitä ei enää tarvita. Itsetuhomekanismia kutsutaan ohjelmoituneeksi solukuolemaksi eli apoptoosiksi. Sitä esiintyy alkionkehityksen aikana ja silloin, kun solut ovat vaurioituneita, vanhoja tai infektoituneita.
Apoptoosi on elimistön luonnollinen keino poistaa vahingoittuneita tai kuluneita soluja siten, että ne tuhoavat itse itsensä. Ohjelmoitunut solukuolema estää elimistön kudoksia kasvamasta hallitsemattomasti ja pitää solujen määrän jokseenkin vakiona.
Solut voivat kuolla kahdella tavalla: joko ne kuolevat tauteihin tai erilaisiin vaurioihin tai sitten ne tuhoavat itse itsensä. Apoptoosi käynnistyy silloin, kun vanhat solut on korvattava uusilla tai kun vaurioituneita soluja ei pystytä korjaamaan. Aptoosi tuhoaa myös virustartunnan saaneet solut tai solut, jotka kärsivät ravinnon puutteesta. Myös stressi saattaa käynnistää solujen itsetuhon.
Apoptoosi kuuluu myös oleellisena osana alkionkehitykseen. Se muun muassa poistaa kudosta ja soluja, kun alkiolle alkavat muodostua sormet ja varpaat ja kun aivojen hermosolujen välille kehittyy liitoksia.
Miljardit solut tuhoavat itsensä päivittäin, kun limakalvojen, mahan, suolen ja ihon pintasolut korvautuvat uusilla.
Apoptoosia tarvitaan myös elimistöä uhkaavien solujen hävittämiseen. Immuunijärjestelmän Tsolut tappavat virustartunnan saaneita soluja käynnistämällä niiden ohjelmoituneen solukuoleman. Kun virustartunta on ohi, sen nujertamiseksi syntyneet miljoonat immuunisolut tuhoutuvat myös, jotta ne eivät hyökkäisi elimistön terveiden solujen kimppuun.
Kaikki solut, joiden dna on vaurioitunut säteilyn tai myrkyllisten kemikaalien takia, käynnistävät itse apoptoosin, jotta ne eivät muuttuisi syöpäsoluiksi. Syövän lisäksi erilaiset autoimmuunisairaudet, joissa immuunijärjestelmä käy oman elimistön kimppuun, johtuvat siitä, että solujen itsetuhojärjestelmä ei toimi normaalisti. Apoptoosi perustuu kaikissa soluissa olevaan tarkasti toimivaan tuhojärjestelmään. Se sisältää useita biokemiallisia reaktioita, jotka muuttavat solun ulkoasua: solun pintaan tulee aukkoja ja solu kutistuu, solun kappaleet kietoutuvat solukalvoon, tuma murenee, kromosomit tiivistyvät ja dna katkeilee palasiksi.
Ohjelmoitunut solukuolema varmistaa sen, että solun tuhoutuessa elimistöön ei pääse myrkyllisiä solun jäännöksiä eikä siitä aiheudu tulehdusta.