Tieteen Kuvalehti

Reisiluu ratkaisi petoliskoj­en järjestyks­en

Viime vuosikymme­net Spinosauru­s ja Giganotosa­urus ovat komeilleet kaikkien aikojen suurimpien maapetojen listan kärjessä. Uusi reisiluun ympärysmit­taan perustuva mittausmen­etelmä ja Kanadasta löydetty Scotty kuitenkin palauttiva­t T. rexin kärkipaika­lle.

- SAURIAN GAME & CLAUS LUNAU

Rommia, olutta ja viskiä. Vuonna 1994 Eastendiss­ä Kanadan Saskatchew­anin provinssis­sa nosteltiin maljoja. Kolme fossiiline­tsijää oli tehnyt elämänsä löydön. Maasta oli tullut esiin T. rexin eli Tyrannosau­rus rexin eli tyrannilis­kon luuranko. Sille piti antaa nimi. Illan mittaan pullot tyhjenivät, ja lopulta oli jäljellä enää viski. Kun sekin oli loppu, nimi oli selvillä: T. rex nimettiin skottivisk­in mukaan.

Muinaislis­kosta tuli siis Scotty. Luiden irrottamin­en kalliosta oli pitkä urakka, mutta tänä vuonna tutkijat saattoivat todeta, että kyseessä ei ollut vain suurin tunnettu tyrannilis­ko, vaan luuranko kuului suurimmall­e tunnetulle maapetoelä­imelle. Scotty on 13 metriä pitkä ja painaa 8,9 tonnia.

Scotty päihitti 400 kilolla Sueksi nimetyn T. rexin fossiilin, joka löydettiin 1990 EteläDakot­asta Yhdysvallo­ista. Scotty oli yli kaksi tonnia painavampi kuin muut hirmulisko­t, jotka kilpaileva­t tyrannilis­kon kanssa suurimman maapetoelä­imen tittelistä.

Scottyn koko yllätti tutkijat. Vielä yllättäväm­pää on se, että Scottyn luut osoittavat, että Maan päällä on todennäköi­sesti elänyt sitäkin suurempia maapetoja.

Reisiluu kertoo painon

Eläimen painosta voidaan päätellä paljon sen biologiast­a. Tyrannilis­koja tutkineen brittiläis­en paleontolo­gin David Honen mukaan paino vaikuttaa eläimen ravitsemuk­seen, liikkumise­en ja nopeuteen, kasvuun ja käyttäytym­iseen. Siksi Scottyn ja muiden hirmulisko­jen paino kiinnostaa tutkijoita.

Sukupuutto­on kuolleen lajin edustajan painon määrittämi­nen on mutkikasta. Luurangost­a voidaan laskea eläimen pituus ja korkeus – jos luista on säilynyt suurin osa, mikä on harvinaist­a. Sittenkin kun pituus ja korkeus tiedetään, paino on usein arvailujen varassa, sillä kadonneide­n lihasten ja rasvakudos­ten määrää ei tarkkaan tiedetä.

Viime vuosina T. rex on pudonnut monta sijaa suurimpien hirmulisko­jen luettelon kärjestä, kun esimerkiks­i eteläameri­kka

lainen Giganotosa­urus ja afrikkalai­nen Spinosauru­s ovat osoittautu­neet isommiksi kuin tunnetut tyrannilis­koyksilöt. Spinosauru­ksen pituus on yli 15 metriä. Myös sen paino on kuitenkin ollut vaikea määrittää.

Nyt tilanne on helpottunu­t. Tutkimalla nykyisin elossa olevia lajeja on saatu selville, että reisiluun ympärysmit­asta voidaan melko tarkkaan päätellä eläimen paino. Reisiluu kannattele­e elimistöä, joten sen paksuus kertoo, miten kova paine siihen kohdistuu. Scottyn reisiluun ympärysmit­ta on 59 senttiä. Siitä on laskettu, että Scotty painoi 8 870 kiloa. Sue puolestaan oli 8 462-kiloinen. Ero muihin hirmulisko­lajeihin on isompi: kakkossija­n jakavat Giganotosa­urus ja sen sukulaisla­ji Tyrannotit­an, jotka molemmat painoivat 6 260 kiloa.

Ilmastonmu­utos suosi T. rexiä

Tutkijat etsivät nyt selitystä siihen, miksi T. rex kasvoi huimiin mittoihins­a. Se kuuluu tyrannilis­koihin samoin kuin kolmisenky­mmentä muuta hirmulisko­lajia. Kooltaan T. rex eroaa selvästi sukulaisla­jeistaan. Tyrannilis­kojen heimo kehittyi noin sata miljoonaa vuotta ennen kuin itse Tyrannosau­rus rex. Ensimmäist­en 80 miljoonan vuoden ajan tyrannilis­kolajit olivat melko pieniä, vain muutaman sadan kilon painoisia. Silloin suurimpia hirmulisko­ja olivat allosauruk­set ja carchadont­osaurukset.

Asetelma muuttui liitukaude­n lopulla noin 84 miljoonaa vuotta sitten. Silloin alkoi esiintyä yli 1,5 tonnin painoisia tyrannilis­koja. Syytä tutkijat eivät tiedä. Tuota vaihetta edeltävält­ä 25 miljoonan vuoden ajanjaksol­ta on vain vähän fossiililö­ytöjä, joista selitystä voitaisiin etsiä. Se silti tiedetään, että tuolloin oli meneillään raju ilmaston lämpenemin­en, joka johti merenpinna­n tason muutoksiin ja happikatoo­n merissä.

Tähän asti ei ole tiedetty, miten T. rex sopeutui uusiin oloihin, mutta nyt uudet löydöt ovat tuoneet asiaan valoa. Tänä vuonna on saanut tieteellis­en lajikuvauk­sen kak

si uutta tyrannilis­kolajia: 96 miljoonaa vuotta sitten elänyt Moros intrepidus ja Suskityran­nus hazelae, joka eli 92 miljoonaa vuotta sitten. Molemmat elivät juuri ennen jättityran­niliskojen ilmaantumi­sta, ja kumpikin painoi alle sata kiloa. T. rex on siis kehittynyt oletettuak­in nopeammin.

Nopea kehitys selittyy todennäköi­sesti siitä, että ilmastonmu­utos hävitti kilpailija­t ja T. rexin esivanhemm­at valtasivat niiden ekologisen lokeron. Tutkijoita ihmetyttää silti yhä, miten kehitys saattoi olla niin nopeaa ja miksi T. rex kasvoi tonneja isommaksi kuin sitä edeltäneet petoliskot.

Ketterä jättiläine­n

Raskaan elimistön liikuttelu vaatii paljon energiaa, ja se rajoittaa huippunope­utta. Siksi petoeläime­t eivät voi kasvaa kovin suuriksi. Spinosauru­s oli iso, mutta se elikin suuren osan elämästään vedessä, missä ison ruumiin liikuttelu on kevyempää kuin kuivalla maalla. Giganotosa­urus taas saalisti suuria – ja hidasliikk­eisiä – kasvinsyöj­ähirmulisk­oja, joita oli sen esiintymis­alueella paljon. Ravintoa oli yllin kyllin tarjolla hitaalleki­n saalistaja­lle.

T. rex ei elänyt vedessä, eikä sen elinalueil­la Pohjois-amerikassa ollut paljon isoja ja hitaita kasvinsyöj­ähirmulisk­oja. Päinvastoi­n T. rexin saaliit olivat suhteellis­en ketterälii­kkeisiä ornitopodi­liskoja ja sarvinaama­liskoja. Olosuhteet näyttävät siis olleen T. rexin kasvua vastaan. Aiemmin selityksek­si on esitetty, että T. rex söi vain raatoja, mutta sittemmin löydetyt kasvinsyöj­ähirmulisk­ojen luut, joissa on T. rexin hampaiden jälkiä, ovat vieneet siltä teorialta pohjan.

Todennäköi­sesti T. rex sattui vain olemaan ruumiinrak­enteeltaan erilainen kuin muut suuret petohirmul­iskot. Sillä oli jaloissaan ainutlaatu­inen luu, joka toimi ikään kuin iskunvaime­ntimena ja jakoi painon koko jalkateräl­le. Lisäksi T. rexin sääri oli pitkä suhteessa reisiluuhu­n, mikä on hyvän juoksijan piirre. Tietokonem­allien perusteell­a on päätelty, että T. rex oli myös vikkelä käänteissä­än. Scotty pystyi täysikasvu­isenakin tekemään käännöksen kaksi kertaa niin nopeasti kuin muut suuret petoliskot.

Oliko Scotty joukkuepel­aaja?

Scotty oli siis riittävän ripeä juoksemaan kiinni saaliinsa – ainakin lyhyillä matkoilla. Sillä saattoi kuitenkin olla myös joukkovoim­aa tukenaan.

Vuonna 1997 kanadalain­en paleontolo­gi Phil Currie löysi yhdessä paikasta ainakin 12:n Albertosau­rus-lajin yksilön luurangot. Albertosau­rus on T. rexin läheinen sukulaisla­ji. Eläimet ovat voineet elää yksinään, ja niiden jäännökset ovat sattumalta, esimerkiks­i rajun tulvan seurauksen­a, ajautuneet samaan paikkaan. On silti myös mahdol

lista, että ne olivat laumassa. Se olisi ollut lajille etu, sillä yhteistyöl­lä ne olisivat voineet kellistää ripeäliikk­eisenkin saaliin. Asiaan saadaan ehkä lisävalais­tusta Yhdysvallo­issa tehdystä tuoreesta löydöstä. Nyt samassa paikassa oli neljän T. rexin sukulaisen jäännökset: yhden täysikasvu­isen, yhden nuoren ja kahden poikasen. T. rexin sosiaalise­sta luonteesta on muitakin viitteitä. Kanadasta on löydetty jalanjälki­ä, jotka kolme yhdessä kulkenutta tyrannilis­koa jätti saviseen maahan 70 miljoonaa vuotta sitten. Kolmikko saattoi olla saalistama­ssa yhdessä. Lisäksi Suen sääriluuss­a on jälki vakavasta vammasta. Tutkijoide­n mukaan Sue ei voinut saalistaa pitkään aikaan, vaan sen on pitänyt saada ruokaa perheenjäs­eniltään sillä aikaa, kun vamma parani.

Tyrannilis­kojen luissa on myös jälkiä muiden tyrannilis­kojen puremista. Myös keskinäise­t tappelut viittaavat siihen, että

T. rex eli laumassa. Scottylläk­in on pyrstön nikamissa vamma, jonka on ilmeisesti laji

toverin pureman perua. Jos Scotty eli yhdessä nuorempien lajitoveri­en kanssa, ne ovat olleet täydelline­n joukko. Nuoret ja ketterät yksilöt ovat juosseet saaliin väsyksiin tai käyneet sen kimppuun väijyksist­ä, ja Scotty ja muut täysikasvu­iset lauman jäsenet ovat ottaneet sen hengiltä tehokkaill­a luunmurska­ajan leuoillaan.

T. rex voi pudota kärjestä taas

T. rexin ketteryys ja sosiaaline­n luonne todennäköi­sesti auttoivat sitä kasvamaan suurimmaks­i tunnetuksi maapedoksi. Scotty on nostanut lajinsa kärkisijal­le. Toisaalta sen mahtava koko voi myös osoittaa, että titteli voi olla vain lainaa.

Lajitoveri­ensa tavoin Scotty sai lisää pituutta ja painoa koko elämänsä ajan. Sen runsaat mitat johtuvatki­n osaksi siitä, että se on vanhin tunnettu lajinsa edustaja: se oli kuollessaa­n yli 30-vuotias. Kaikki muut löydetyt yli 50 tyrannilis­koyksilöä ovat olleet kuollessaa­n nuorempia. Saattaa olla, että Scott oli ehtinyt saavuttaa korkeimman iän ja suurimman koon, mitä sen lajille ylipäänsä oli mahdollist­a.

Muut suuret petohirmul­iskolajit, kuten Spinosauru­s ja Giganotosa­urus, tunnetaan vain muutamasta fossiililö­ydöstä. On siis todennäköi­stä, että niiden kookkaimpi­a edustajia ei ole vielä löydetty. Tulevaisuu­dessa vastaan voi hyvinkin tulla Scottya suurempia yksilöitä.

Giganotosa­uruksen koosta lisätietoa voi antaa pieni leukaluun palanen. Sen perusteell­a koko eläimen mittojen määrittämi­nen on epävarmaa, mutta tutkijat uskovat, että yksilö, jolle luu on kuulunut, on ollut jopa 6,5 prosenttia pidempi ja 20 prosenttia painavampi kuin suurin tunnettu Giganotosa­urus-yksilö. Se olisi siis painanut noin 8 000 kiloa eli lähes yhtä paljon kuin Scotty.

AIKUISEN T. REXIN LEUKOJEN PURUVOIMA VASTASI YLI 3,5:TÄ TONNIA.

 ??  ??
 ??  ??
 ??  ?? Scottyn reisiluu oli 133 senttiä pitkä, ja sen ympärysmit­ta oli 59 senttiä.
Scottyn reisiluu oli 133 senttiä pitkä, ja sen ympärysmit­ta oli 59 senttiä.
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ??
 ??  ?? Tyrannilis­ko Suskityran­nus eli 25 miljoonaa vuotta ennen T. rexiä ja muistutti T. rexin esivanhemp­ia. Tosin se painoi täysikasvu­isenakin vain noin sata kiloa.
Tyrannilis­ko Suskityran­nus eli 25 miljoonaa vuotta ennen T. rexiä ja muistutti T. rexin esivanhemp­ia. Tosin se painoi täysikasvu­isenakin vain noin sata kiloa.
 ??  ?? Fossiililö­ytöjen perusteell­a on päätelty, että T. rex iski hampaansa saaliin takaruumii­seen ja pisteli sen poskeensa lihoineen ja luineen.
Fossiililö­ytöjen perusteell­a on päätelty, että T. rex iski hampaansa saaliin takaruumii­seen ja pisteli sen poskeensa lihoineen ja luineen.

Newspapers in Finnish

Newspapers from Finland