Teleskooppi näkee pölyn läpi
Näkyvä valo ei pääse kosmisen pölyn läpi, koska pölyhiukkaset ovat samankokoisia kuin valon aallonpituus. Siksi pölypilvien takana olevia tähtiä pitää tarkastella teleskoopeilla, jotka havainnoivat tähtien ja pölyn lähettämää infrapunasäteilyä.
tutkijat löysivät 20 vuotta vanhasta Antarktiksen lumesta supernovan pölyä. Pöly tunnistettiin raudasta. Siinä oli radioaktiivista rauta-60-isotooppia, jota voi syntyä vain supernovaräjähdyksissä. Matkallaan Linnunradassa Aurinkokunta on siis kulkenut supernovan jälkeensä jättämän pölypilven läpi.
Pöly himmentää tähtiä
Tähtien välissä ajelehtiva pöly on aiheuttanut paljon päänvaivaa tähtitieteilijöille. Se nimittäin haittaa tähtien tutkimista, koska se imee itseensä näkyvää valoa. Kosminen pöly peittää tähtiä samalla tavalla kuin ilmakehässä oleva sumu peittää Auringon. Linnunradan tähdet näkyisivät Maahan tuhat kertaa nykyistä kirkkaampina, jos kosminen pöly ei himmentäisi niiden loistoa.
1950-luvulle asti koko Linnunradan hahmottaminen oli mahdotonta pölypilvien takia. Silloin ei esimerkiksi tiedetty, että Linnunrata
Valtava kaasupilvi romahtaa
Jossakin Linnunradan kolkassa valtava kaasu- ja pölypilvi alkaa romahtaa oman painonsa alla. Kuuman kaasun molekyylit kuitenkin hidastavat romahtamista.
Törmäilevät molekyylit laajentavat pilveä
Kun pilvi alkaa romahtaa, kaasumolekyylit osuvat toisiinsa yhä useammin. Molekyylit yrittävät välttää törmäilyä ja pyrkivät kauemmas toisistaan. Siksi pilvi laajenenee. Kaasun paine estää pilveä luhistumasta heti.
Pölyhiukkaset auttavat painovoiman voittoon
Kaasumolekyylit törmäilevät myös pölyhiukkasiin, jotka imevät osan niiden energiasta ja säteilevät sen lämpönä. Tämä vähentää kaasun painetta niin, että lopulta pilvi romahtaa ja romahduksen tuloksena syntyy tähti.
Staattinen sähkö sitoo pölyä
Pölyhiukkaset kiertävät syntynyttä tähteä, mutta ne ovat niin pieniä, että painovoima ei vedä niitä yhteen. Alkusysäyksen planeettojen synnylle antaa staattinen sähkö. Se vetää pölyhiukkaset yhteen niin, että syntyy kokkareita, joiden ympärille aine alkaa kasaantua.