Pieni on tehokasta: Miniraketit valtaavat alaa.
Miniraketeilla on paljon vähemmän pituutta ja painoa kuin avaruuslentojen koljateilla. Niitä kuitenkin tarvitaan tutkittaessa kerroksia, joiden ohi kömpelöt jätit kiitävät. Pienet sankarit ovat alkaneet valloittaa taivasta oikein joukolla.
Vain kymmenen metrin pituiset ja 2 000 kilon painoiset miniraketit ovat kääpiöitä maailman suurimpaan rakettiin, Falcon Heavyyn, verrattuna. Niitä rynnistää kuitenkin taivaalle tätä nykyä ennätyksellinen määrä.
Pienet raketit voivat nimittäin tutkia niitä ilmakerroksia, joiden läpi niiden isoveljet syöksyvät, ja lisäksi ne ovat sekä edullisempia että nopeampia valmistaa. Toisin kuin mittavia rakettitehtäviä, joiden suunnitteluun kuluu jopa vuosikymmeniä, yksittäisellä erikoisvälineellä varustettuja miniraketteja on mahdollista polkaista pystyyn jo parissa kuukaudessa. Pienet alukset sopivat siksi hankkeisiin, joissa määrätehtävä pitää suorittaa ripeästi. Juuri tähän tilaisuuteen tutkijat tarttuvat aina vain hanakammin.
Laskelmien mukaan minirakettien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viime aikoina. Vuonna 2015 oli kehitteillä 20 pientä rakettia, mutta vuonna 2019 luku oli 100. Määrä oli siis viisinkertaistunut neljässä vuodessa. Miniraketit ovat jo kartoittaneet kaikkea mahdollista revontulista otsoniaukkoihin. USA:N ilmailu ja avaruushallintovirasto Nasa on laajentamassa kenttää.
Raketeissa pienoislaboratorioita
Nasa lähettää vuonna 2021 SISTINEHANKkeessa pienen raketin tähyämään teleskoopillaan Aurinkokunnan lähintä naapuria, Alfa Centaurin tähtijärjestelmää. Sieltä alus etsii vääriä elämän merkkejä ja täyttää siten huomattavan tiedoissa olevan aukon.
Miniraketit eivät ole suinkaan uusi keksintö. Perustekniikka kehitettiin jo 75 vuotta sitten toisen maailmansodan jälkimainingeissa. USA takavarikoi natsisaksalta satakunta niin sanottua V2ohjusta, joiden moottorit polttivat etanolin, veden ja nestehapen seosta. V2 pystyi kiihdyttämään 65 sekuntia ja saavuttamaan 80 kilometrin korkeuden. Alun perin V2ohjusten kärjessä oli räjähde, mutta yhdysvaltalaisinsinöörit korvasivat sen mittauslaitteilla. Siten ohjuksilla voitiin tutkia ilmakehää. Niillä selvitettiin muun muassa revontulien syntyminen aurinkotuulen eli Auringosta jatkuvasti kohti Maata purkautuvien sähkövarauksellisten hiukkasten osuessa ilmakehään.
Nykyiset miniraketit lentävät niin kuin aikoinaan V2 ballistisesti ilmakehässä – siis ylösalaisin olevan Ukirjaimen muotoista rataa. V2:n ajoista raketteja on kuitenkin kehitetty eteenpäin solakoiksi, tarkoiksi tutkimusvälineiksi, jotka nousevat tietyllä mää